Ohi

Mun koeviikko on kait sitte ohi. Jännää koska oon tehny nyt kolme koetta ja ainoostaan tiistaina on sitte äikän novellianalyysi. Luvassa neljän päivän viikonloppu. Outoa.. Missäköhä mä oon sluibannu vaa koko jakson. En jaksanu juurikaa ees lukea kokeisiin. Tiistain matikankokeeseen lähinnä ku mun ystäväiseni mua autto siinä. Oon äärimmäisen huono matikassa (nykyään). Vaikee kuvitella, että ala-asteella mä pidin matikantunneista. Sai kerranki tehä jotain itte ja omassa rauhassa. Olin kyllä silti usein nopeempi ku muut ja tehny kaikki laskut aina nii ei mulle tullu kyllä aina ees läksyä. Numeroki oli kai jotain ysiä tai muuta. Mut sitte yläasteella se käänty ympäri. Mä vihasin laskemista, en osannu, en tehny läksyjä ja sain kutosia. Sitte kasilla mä tajusin, et mun on pakko nostaa mun keskiarvoo, jotta mä pääsen Kallioon. Ja matikka nous taas pari numeroa ylöspäin ysillä. Ja nyt tuntuu kamalalta lukiossa, ku yrittää eikä osaa kuitenkaan. Sain ekasta kokeesta vitosen ja  musta tuntu, et se meni hyvin.

Nohh.. Tänää oliki sitte ussa ja seki ois tietty voinu mennä paremmin. Mun piti eilen ruotsinkokeen jälkee jaksaa lukea, mutta en saanu ku kolmasosan alueesta luettuu. Päivällä olin leffassa ja shoppailee mun kaverin kaa ja jooo sitte mä tulinki kotiin, menin hoitaa Repsun ja illalla koneelle. En ees avannu kirjaa vaik tiesin, et lukemist ois vaik kuin paljon. Ja ruotsiki meni vähän niin ja näin. En jaksanu yhtään keskittyy kielioppeihin, ku en saa oikee apua niihin mistään. Onhan mulla se kirja, mutta ku mussa on opiskelijana varmaa jotain vikaa. En osaa vaa sisästää niitä asioita siitä printiltä :( Ja ku mun elämässä on varmaa enemmä suomenruotsalaisii ku suomensuomalaisii, mut ei ne osaa mua jeesii eikä äiti osaa ees yht hyvin ku mä, vaik se puhuu ruotsii tosi paljon ja hyvin. Ja kaiken lisäks olin lukenu väärät sanat ja eiköhän se kolmenkymmenen vai oisko peräti ollu kuudenkymmenen pisteen sanastotehtävä menny vähä puihi. Silti olin iha semi tyytyväinen, koska ootin paljon suurempaa katastrofia. Harmittaa vaa tälläne ylenpalttinen laiskuus, ku kurssejaki on tässä jaksossa vaan 6 nii ois hyvin voinu panostaa edes noihin kolmeen kokeeseen.

Ja nyt ne on kaikki kokeet ohi. Hassua. Oon kattonu iltapäivän vaa sitä Iholla -sarjaa netistä, missä on mun kaveriki. Kannattaa seuraa, tosi hyvä sarja! :) Sit oon syöny hirmusti kuivattuja hedelmiä ja juonu kaakaoo. Ja on tää kummallista, että vielä kolme tuntii sitte olin stadissa ja nyt tuntuu ku oisin ollu ikuisuuden kotona. Varmaan musta tulee mökkihöperö näiden neljän päivän aikana, ku muilla on kokeita vielä lauantaina ja maanantainaki. Nii ja abit on risteilemässä. Onneks mun töissä käyvällä ystävälläni on aikaa nähdä mua huamenna (: Varmaan kuolisin tekemisenpuutteeseen ja kuolenki, ku ens vkl:ki on neljä päivää. Ja mähän oon oottanu tälläsii vapaapäivii, mutta nyt tuntuu ettei saa mitään hyödyllistä aikaseks. Ei ees järkevänkuulosta blogipäivitystä. Ja silti pitäs kaikkee tehä, eikä yhtää huvita vaikka haluiski.

Shoppailua, urheilua, ruotsia ja siivoamista

Pikapäivitystääääää! :) pitää lähtee koht hakee toi mun ystäväiseni kirkkonummen juna-asemalta (enkä sano assalta ku kaikki stadilaiset alkaa muute nauraa mulle ): angst) nii täytyypi olla ribeä. Luulin eilen ehtiväni tänne tehdä päivityksen jos toisenki, mutta en jaksanu ees avaa konetta. Ei sillä et oisin lukenu kokeisiinkaan, mutta oltiin koko päivä mun broidin lätkämatsissa. Ja sit niiden lämppäaikana oltiin shoppailee Isos ompus ja Verkkokaupas ja matsin jälkee Intersportin kautta IKEA:an :) Käteen tarttu tolta reissulta kahet pyjamahousut, kaks koruu, yks paita, HÄNTÄ (jota äiti ja iskä morkkaa koko aja), lätkämaila, kaks tauluraamii, seinäpeili, henkareita, ruokaaaaa ja sukkia. Peliä en ehtiny kyl kattomaan, ku iskällä ja mulla venähti siel Verkkokaupan tekniikkaihmekaupassa. Käytiin kattelee kameroita ja iPadejä eikä isi suostunu ostaa mulle sellasta kauko-ohjattavaa helikopterikameraa :( tupla-angst! Ja sit illal olin TOOOSI ahkera. Ensin harjailin Edin sekä sen loimee (1/4) ja hevone nauro mmulle oven yli koko aja. Ja sit pesin sen harjat ja kolme riimuu sekä sotkin meijän kodinhoitohuoneen kohtuullisen perusteellisesti :D:D:D:D Menin onneks ajoissa nukkumaan ja sitte tänään herättyäni puoli 8 lähdin parin kilsan juoksulenkille kuulokkeet korvissa, jonka jälkeen raikas suihku. Möymäy äiti opetti mulle ruotsin kielioppisääntöi koko aamun, vaik se puhuu kans vaan kielikorvan perusteella eikä oikee ees osannu hirmust auttaa. Mutjooooo lisää sitte varmaa ku kerkee :) Ciao!

Jos on yksinkertaisesti mahdollista, että kaikki, mikä voi mennä pieleen, menee ja kaikki ihana voi muuttua vielä ihanammaks yhtaikaa, niin olen elänyt elämääni tänään yhden mahdollisen päivän lisää. Ehkei se ole ainakaan kovin todennäköistä, ja sen lisäks musta tuntuu, että oon ollu herätyksestä asti täysin transsissa Niin transsissa, ettei itse heräämisestäkään meinannu tulla mitään. Iskä tuli onneks puol seittemältä sitte kiskoo mut ylös, ku piti ehtiä syömään ja pukeutumaan. Ja puolentunnin aamulta mä olenki tänään näyttäny. Hiukset pystyssä ja meikit pomppusen pikkutien suttaamat. Onneks se ei oo tuntunu haittaavan ku niitä ohikulkevia ihmisiä sekä kanssamatkustajia, joiden silmäluomet varmaan kramppaa illalla nukkumaanmennessä tai joku katselihas revähti siinä mun sotkusen pehkoni ohittaessa. Kaveri puhu sitten näiden silmälekuria kaipaavien raukkojen puolesta mulle koulussa, että näytän ihan leijonalta. En epäilly hetkeekää, etteikö se ois puhunu totta.

Mun vastoinkäymiset alkoki sitte mukavasti jo toisella tunnilla, joka oli (surprise surprise) matikkaa <3 Ihastuttava ystävättäreni kun tykkää kovasti kirjotella mun vihkoihin ja lukujärjestyksiin meidän miespuolisen matikanmaikan nimeä. Etenki sydämien sisään. Ehkä se saa siitä jotain kiksejä, en tiiä, en oo kysyny. Opettaja parka vaa ei tainnu olla ideasta ihan niin riemuissaan, kun se kävi siinä vieressä opastamassa tehtävien tekoon. Ja mehän ei sitte menty sinne joustolla pidettävään tukiopetukseen :D

Ruokiksella sitte nautittiin ensin Hakaniemen Hesburgerin ravinteikkaista antimista, jonka jälkeen suunnistettiin Seppälän ja  KapphAlin (<- mitenköhän se mahdetaan kirjottaa?) kautta Sokokseen 3+1 -päiville, joilla osoitin taas suurta viisauttani kysymällä, että saako neljännen tuotteen kaupan päälle. No ei saanu :( Musertuneena palattiin koululle ja ryömin neloseen äikäntunnille opettelemaan tekstitaitoon sukeltamisen saloja. Helpotus valtasi minut, kun tunti loppui ja pääsin pänttäämään ruotsia lempi ikkunalaudalleni kolmos- ja kakkoskerroksen väliin. Vielä suurempi helpotus vyöryi ylitseni, kun suloinen ýstäväiseni palasi silmät säkenöiden matikankokeesta. (En ole vielä saanut häntä vakuuttuneeksi siitä, miten vaarallista laskeminen ja aivojen turha käyttö voi olla ihmiskeholle. Se kylläkin on vähän hitaammanpuoleinen toisinaan, joten en ihmettele, vaikka käännytysprosessi ei olisi ohi kymmenenkään vuoden päästä <3 Ja se vannoi, että sillä oli joku masterlaskin, joka laski kaikki laskut sen puolesta eikä sen tarvinnut tehdä mitään D: Huijari! Ei sil mitää suoperlakinta oo kuitenkaa.)

Mentiin sitte takas sinne 3+1 -päiville. Nyt sain sitte vasta kuulla, että se liittyy jotenki niiden päivien lukumäärään tai jotain :( Kurjaa, ettei mulle kerrota tälläsistä yleissivistävistä asioista etukäteen. Eikä muuten ees ostettu mitään, ku mun törpötys ystäväiseni ei muistuttanu mua niistä alakerran rasvoista, joita sen piti tajuu ostaa. Mutta köröteltiin bussilla junalle ja junassa syötiin sitte varmaan maailmankaikkeuden viimeiset Smash-yksilöt. Ja miten kamalalta tuntuikaan syödä, jokin niin herkullinen asia sukupuuttoon.

Myöhästyin mukavasti tapaamisestani Leppävaarassa ja tämän jälkeen äiti ja iskä halus viedä mut syömään Selloon. Käytiin kuitenkin ostamassa vielä se välttämättömin kolmanneskymmeneskahdesmiljardis tennaripari (keräilijäelämääÄ!), koska mä yksinkertasesti TARVITSIN ne. Tän jälkeen istahdettiin Chicosiin ja tilattiin ruokaa. Mä tosin vaan snäkkiä, koska en jaksanu syödä kunnon illallista sen Hesekeikan jälkeen.

Eikä oltu ees mitenkää pitkään paikoillaan, mutta kello taas meni menojaan ja varttii vaille kuus mun oli pakko nousta istuimeltani ja lähtee juoksee junalle, että ehtisin Itäkeskukseen puol seittemäks tanssiesitykseen. Tyyppillisesti juna menikin sitten nenäni edestä ja seuraava oli 17.52 lähtevä A-juna, jonka tiedän kulkevan ikuisuuden Helsingin keskustaan. Päätin tehdä taktiset ja ottaa vasta 17.59 lähtevän S-junan, jolla kestää vain 12 minuuttia. Laiturilla värjötellessäni sitten huomasin junan olevan myöhässä ja se lähti vasta joskus kuuden jälkeen, Helsingissä jättäytyi laiturin väärään päähän ja pakotti juoksemaan koko aseman läpi metrolle. Sekin sulki ovensa nenukkini edestä ja olin jälleen laiturilla. Ainakin viihdyttävänä näkynä ja hyvänä esimerkkinä siinä paikalla polkiessani, muristessani sekä kirotessani. Onneksi pääsin sitten sisään 18.20 tulevaan metroon ja asetuin istumaan oranssille muovipenkille kelloa tuijottamaan. Itiksessä ehkä kahdesti elämässäni käyneenä voin sanoa, että todennäköisyys eksyä metroasemalla klo 18.37 oli suuri ja sattuikin juuri minulle. Juoksentelin ympärilleni tuskastuneena, enkä edes muistanut nimeltä sen teatterin nimeä, jonne olin menossa. Onneksi meidän huippukiva tanssimaikkamme oli aavistanut ahdinkoni ja jäänyt odottamaan.

Ehdittiin hyvin klo 19 näytökseen, joka olikin AIVAN MAHTAVA. En jaksa sitä alkaa päästäni tänne purkamaan, mutta w-o-u sitä rekvisiitan, pukujen, musiikin, puheen, valojen, liikkumisen, äännähdysten, ilmeiden sekä katosta riippuvien köysien käyttöä. Itse en ole koskaan oikeen tykännyt teattereista, musikaaleista, näytöksistä, museoista tai muustakaan taiteeseen liittyvästä. Niissä olen paljon joutunut käymään ja oikeestaan ainoita minua kovasti miellyttäneitä ovat olleet ne, joissa on ollut esiintymässä kavereitani tai tuttuja. Oopperatalon baletit eivät vain ole oikein koskaan avautuneet. Mutta tämänpäiväinen tanssinäytös muutti taas omalta osaltaan käsitykseni taiteesta. Suosittelen lämpimästi, vaikken esitystä nimeltä muistakaan :)

Se tästä päivästä :D En törmännyt yhteenkään kaasuasetta kantavaan mieheen, mutta muutama juna tuli missattua ja nolasin itseni monellakin tapaa, joista en viitsi täällä edes kertoa. Myöskään onni ei potkinut, kun kaverini joutui taas muuttamaan suunnitelmiaan meille tulemisensa suhteen. Onneksi nyt pääse kuitenkin, vaikka vasta su-ma (kiitos teille ylemmät voimat ja kaverin vanhemmat, jos luette tämän päivityksen). Ja minäkin saan viettää koko huomisen ruotsia, matematiikaa ja  uskontoa tulkiten. Maltan tuskin odottaa..

Ja vielä tähän loppuun: Sain ihanalta Sipeltä haasteen (käykää lukemassa Sipsun blogia osoitteesta http://savuajataikasienia.blogspot.com/ !!!) ja vastaan siihen näin :)

Kerro (ilman materiaalisyyllisyyttä) mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta kymmenen muuta bloggaajaa. Tämän haasteen sain Sipeltä.

1. Enemmän vaatekaappeja ja ne täyteen ihania vaatteita.
2. Muutama hevonen lisää ja niille kaikkia kivoja varusteita.
3. Koiranpentu ja iskälle superlääkkeet sen koira-allergiaan.
4. Laittaisin ihan totta rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta kattoisin, että menee suoraan kohteeseen. Ehkä syömishäiriöliitolle, lasten ja nuorten mielenterveyden hoitoon, eläinsuojeluun, kehitysmaiden ihmisille, vanhusten ja vammaisten olojen parantamiseen tai muualle, jossa sitä ihan OIKEASTI tarvitaan.
5. Thomas Sabon koruja! <3 vaikka ne kaikki! :)

Ja nyyyt mä voisin haastaa vaikka kenet tahansa mun bloggaajakaverin, joka tajuu käydä lukemassa mun blogia :D En ihan tiedä ketkä tätä seurailee mut ainaki FANNY on nyt haastettu! :) Hyvät viikonloput! Minut löytää koulukirjojen takaa.. tai ehkä todennäköisemmin täältä :D

Saiturissa sattuu ja tapahtuu

Mitäköhän tähän aikaan illasta voi enää edes sanoa? Ehkä sen, että mua väsyttää ihan sairaasti. Tämä kuitenkin saattoi olla hieman oletettavissa. Väsymyksestä en voi syyttää edes rankkaa päivää, koska se on ollu aika perus kolmen tunnin torstai, jos nyt ei lasketa yhtä välikohtausta, joka sattu tossa kahden paikkeilla Kallion Saiturinpörssissä.

Olin kävelemässä metrolle, kun koulu oli loppunu jo 13.15, mutta juna lähti vasta 14.32. Siinä Saiturinpörssin kohalla sitte paikalle kaars vauhdilla poliisiauto, josta hyppäs pari poliisia ja kipitti kauppaan. Muutama sekuntti myöhemmin ulos juoksee joukko asiakkaita sekä kaks miestä, joista toinen kanto asetta kädessä. Kaikki yski. Mä tuijotin tapahtumia aika jäisenä enkä tajunnu edes reagoida mitenkään. Sitte poliisit tulee, nappaa tän aseistetun miehen ja tunkee sen autoonsa raudoissa. Kyseinen asehan oli siis ollu kaasuase tms. joka sai kaikki ihmisparat yskimään naamat punasina :/ Nojoo tilanne ku alko rauhottuu nii kipasin siitä sitte metrolle.

Joo siis siinä mun tän päiväni kohokohta, wohoo. Muuten se on ollu vaa tasasta koulua. Oltiin aamun tanssitunnilla karhupuistossa ja seki tuntu tosi extremeltä, ku elämä alkaa näyttää jo näitä tylsiä puoliaan :D Ehkä pitäis tehä jotai tosi radigaalii, hypätä vaikka benjihyppy tai jotai asdf en mä tiiä.. -.- Kiva pitää blogii ku ei oo ees mitää kerrottavaa. Mutta okei nyt mä meen nukkumaan luovuuttani takasin. Toivottavasti saan tänne raapustettua sitte huomenna jotain vähä kiinnostavampaa (:

Aika

Illalla tallilta tulon jälkeen lähin purkamaan ärsyyntymistäni pitkälle juoksulenkille kännykän ja kuulokkeiden kera. Sitä kun ehtii päivän mittaan aina välillä vähän ikävästi kertyä. Takasin palattuani istahin sitten hetkeks meijän etupihan kuistille tuijottamaan tähtiä ja puhaltelemaan höyryävää ilmaa keuhkoista. Ja siinä vaivuin sitte ajatuksiini.

Mietin sitä mitä puhuttiin mun kaverin kaa ruokiksella tänää ajasta. Ja siitä, miten nopeesti se kuluu. Vastahan äsken oli kesä ja nyt vaihtuu jo huhtikuuks pian. Ja kohta on taas viikonloppu. Tätä ajan kulumista mä päivittelin jo edellisessä tai sitä edellisessä päivityksessä. Mutta täähän on oikeesti ihan käsittämätöntä! Musta tulee varmaa eläkeläinen, jo ennen ku mä ees huomaan. Mun aika kuluu ainaki hirveen nopeesti. Mut silti sitä tuntuu aina olevan hirveen paljon jäljellä. Joskus haluis, että se vaa loppuis vähä nopeemmin.

Silti ainoo asia, jota mä toivon saavani on juuriki se aika. Aika ihmisiltä, jotka merkkaa mulle tosi paljon. Mut välillä tuntuu, ettei niillä oo antaa mulle sitä ollenkaan. Vaikka mä kaikkeni teen ollakseni niille sen arvonen. Ihmisvuosia on kuitenkin keskimäärin Suomessa lähemmäs kasikyt ja kuvittelis, että siinä kyllä ehtis kavereitaanki näkee, mutta välillä varttiki tuntuu vaikeelta monelle. Kai tähän maailmaan vaan sitte mahtuu vielä enemmän tekemistä, ja joku hullu yhteiskunta osottaa meille keskisormee, jos me ruvetaan tarpeeks laiskoiks tai muuta. Ihannehan olisi, että ihminen pystyis toisella aivopuoliskollaan tekemään töitä samalla, ku lepuuttaa toista, kuten delfiinit tekee. Sillähän säästyis niinki turhalta asialta kuin nukkuminen ja sekös vasta oliski teleportti kestävään kehitykseen.

Vaikka mäkään en kykene tohon delfiinitemppuun ja siks joudun elämään muiden tavisten tavoin tätä normaalia aikataulutettua elämää kirjottamisien, koeviikkojen, elokuvaprojektien, mopokoulujen, harrastuksien sekä hevosten vauhdittamana nii haluun ja yritän silti jakaa vähäistä aikaani niille, joiden kanssa viihdyn. Mutta välillä tuntuu, ettei sitä aikaa saa takasin oikeen miltään suunnalta. Ja siks mä toivoisinki, että meidän työteliäs kansamme heräis hitaasti siihen ajatukseen, että on muutaki elämää ku duuni, koulu, projektit ja muu süpörpakollinen. Siinähän kuluttaa ittensä vaa loppuun. Ja tappaa myös niiden innostuksen ihmissuhteisiin, jotka odottaa päivästä toiseen jossai tienristeyksessä, että tuleekohan se toinen moikkaamaan vai ei. Toisinaan musta tuntuu, että oon aika paljo yksikseni sielä tienristeyksessä ja se tosiaa tuntuu pikkusen kurjalta. Siihen ainaki väsyy nopeesti. Siks, jos joku joskus oottelee mun tapaamista turhaan niin ilmottaa suuttumuksestaan/ärtymyksestään/muusta tunteestaan, kiitos, koska tiiän, miltä tuntuu tulla yksin takasi kotiin, ku odotukset on ollu jotain ihan muuta. Ei jätetä ketään venaamaan vaan muistetaan, että aikataulujaki on pikkusen varaa muuttaa tässä kaheksankymmene vuoden sisällä.

Luovia ratkaisuja luoviin ongelmiin

Ahh hypäri, kaivattu hypärini. Olisin kuitenki ollu onnellisempi, jos meijän matikantunti ois peruttu (oisin kotona puolen tunnin päästä). Mutta kun ei ollu nii istun tässä sitte viettämässä hypäriä. Oikeestaan viimestä kymmentä minuuttia siitä, koska oon yrittäny ratkoa mun pienehköä ongelmaani. Sen nimi on Smash-patukka ja se on kadonnut sukupuuttoon. Mikä on kurja juttu, koska tällaiset luonnonilmiöt sabotoivat ystäväni ylioppilaskirjoituksia. Ja kierreltyäni koko hypärin Helsingin kaupoissa ja kahviloissa, päädyin sitten erittäin luovaan ratkaisuun. Sen tarjosi minulle Stockan karkkiosasto. Mutten kerrokaan mikä se on, koska rakas kaverini kävisi sen sitten kuitenkin täältä lukemassa ja yllätys menisi pilalle >:( Vaikka niin intensiivisesti se ainakin väittää lukevansa, ettei ehtisi koneella käydä.

Nojoo, oon ollu kohtuullisen ahkera. En ehkä koulun suhteen, mutta hommasin meijän leffaan yhen näyttelijän! Ja kamerat sekä mikit ovat edelleen muutaman keskustelun päässä. Sen lisäks meillä on nyt kameratiimiin yksi lisähenkilö, mikä oli loistava veto mun kolleegaltani. Ja nyt mun pitäis varmaa pikkuhiljaa sammutella tätä konetta ja lopettaa mun ylppäreihin lukevan kaverini tekstareilla pommitttaminen, ruveta tekemään matikanläksyjä ja etsiä itselleni seuraa. Koen olevani vähän epäsosiaalinen täällä läppärini näytön takana piilossa.

Mietin

Mä muistan Helsingin tälläsenä sumusenharmaana. Sellasena se on näyttäytyny mulle nää viimepäivät. Istun kakkos- ja kolmoskerroksen välissä, isolla ikkunalaudalla. Katolta tippuva vesi napahtaa välillä ränniä vasten ja joskus joku kävelee ohi alhaalla kadulla. Mä kuulen sen, kun sisällä on niin hiljasta. Vaikkei täällä oikeestaan koskaan oo. Vieressä näkyy yläsalin suljettu ovi ja puhiksenmaikka, joka venyttelee käytävällä jonkun verkkaripukeisen abin kanssa.

Välillä joku pysähtyy ja alkaa juttelee, kysyy mitä mä teen tai kurkkaa olan yli koneen näyttöä. Ja mä kirjotan. Yritän kirjottaa. Vaikka mun ei pitäis. Mulla on kaikkea rästissä. Ja mun täytyis nyt olla tosi luova. Niinku aina. Kirjottaa kirjaa. Tai lukee huomiseks Seitsemän veljestä loppuun (eli mun kohdallani kuunnella vielä seitsemän yli tunnin mittasta CD:tä). Mutta mä istun ja tuijotan. Mietin. Mietin kaikkee mitä mun pitäis tehä. Mietin mun kavereita, joita mä en oo nähny pitkään aikaan. Mietin asioita, joista haluisin niille kertoo. Mietin mun ystävää, joka istuu nyt tuolla salissa ja kirjottaa ruotsin ylioppilaskoetta. Mietin, miks R:ltä oli kaikki Smash-patukat loppu. Ja miten se reagoi, ku tuonki sille kokeen jälkeen vaan purkillisen Sambapastilleja. Se varmaan nauraa. Se nauraa aina.

Mut mä mietin. Mietin sitä, että mäki istun vuoden päästä tuolla salissa. Kirjottamassa terveystietoa. Mietin, miten se ajatus ahdistaa mua jo nyt. Mutta toisaalta en malta odottaa. Mietin, että tää vuos on mennny tosi nopeesti. Ja kohta on koeviikko. Sit alkaa vika jakso. Ja mä mietin, miten on taas kohta kesä. Mietin, et sitte mun lukiosta on kolmasosa suoritettu. Ja mä mietin ensimmäistä päivääni täällä. Mietin, miten kello tikittää. Ja, että on taas maanantai, vaikka se oli äskenki. Ja mietin. Ja mietin. Ja mietin. Katon ulos sumuseen Helsinkiin ja lopetan miettimisen.

Matikanluokan ikkuna

Meidän koulu on ihana. Matikanluokasta, pulpettini takaa näkee ison ikkunalaudan yli ulos kadulle. Vastassa seisovat, ruskeat kerrostalot, kauempana jököttävät nosturit, Kallion kirjasto ja katolla värjöttelevät varikset. Puut sekä hiekkakenttä, ilmassa leijuva sumu, autot ja R-kioskiin laahustava mummo. Joku parvekkeen kaidetta vasten mattoaan tamppaava nainen ja lumi, joka ei vain ota sulaakseen. Äikänluokasta taas näkee merelle, keskustaan ja eduskuntatalolle. Siks laskemista opiskellaan väärässä huoneessa. Vaikka on siitäkin ikkunasta kiva ulos tuijotella. Ainaki sillon, kun pitäis mitata kartioiden tilavuuksia. Mutta onneks opettajan huomautus ja kaverin tökkäys kylkeen herättää toisinaan ajatuksista, palauttaa takaisin luokkaan ja kiinnittää katseen Nalle Puh -ruutuvihkooni, jonne tehtävät muodostuva reippaasti muista jäljessä. Ja jokaisen numeron kohdalla on pakko todeta yhä uudelleen, miten aamuiseen matikantuntiin on vaikea herätä, kun meidän matikanluokassa on niin iso ikkuna.

Täällä taas :]

Hei kaikki! Mä olen taas teidän koneidenne ruuduilla. Edellisen blogini lopettamisesta on vajaa vuosi ja vannoin, ettei uutta tule! Wupzii... nojoo katsotaas miten tässä jaksellaa kirjottaa :) Viimeks innostus lopahti lyhyeen, mutta nyt oon rajannu aiheet vähä muuhunki ku hevosiin, joten ehkä tätä taas vois pyörittää. Ihan omasta ilosta. Nyt oon ainaki iha mukana ja vauhti päällä! :D Vaikka vauhti pitäs riittää muihinki hommii viel tänää. Nimittäin äikän novellien lukemisee, tehtävien tekemiseen, seitsemään veljekseen, tallilla käymiseen, kuntoiluun, ruotsinläksyihin, huoneen siivoomiseen ja matikan laskuihin... mutta ne jääkööt vielä odottamaan.

Tää blogi sitte tosiaan kertoo mun elämästäni ja ajatuksista, joita siitä ammennan. Toisille ehkä mieleen, toisille varmaan ei :) Mutta ainaki mun edellistä blogia jäätiin kaipailemaan ja päätettiinkin nyt sitte mun kaverin Fannyn kanssa vihdoin avata uudet. Fanny siis starttailee blogiaan kans tässä tänään (TAI PAREE STARTTAILLA, KU MÄ NY NII SANON) :D Niin ja hei kaikki te minun viisaat läheiseni; en ole nyt julkaisemassa täällä mitään vaarallista tietoa, joten henkäiskää syvääääään. Tiedän, mitä tänne nettiin laitan ja osaan olla varovainen itseni kanssa.

Mutta tosiaan, jos kiinnostuit lukemaan tämän lyhyen ja mitäänsanomattomantylsän aloitustekstini ja voisit ehkä lukea seuraavankin niin tervetuloa Mysteerimikittimeen! Olet hyvin kovin kamalan lämpimästi vastaanotettu ja tervetullut! :) joudut kyllä odottamaan vielä uutta päivitystä, koska äikänläksyt pitävät minut tämän illan kiireisinä!

Halauksin
LinQviny