Matikanluokan ikkuna

Meidän koulu on ihana. Matikanluokasta, pulpettini takaa näkee ison ikkunalaudan yli ulos kadulle. Vastassa seisovat, ruskeat kerrostalot, kauempana jököttävät nosturit, Kallion kirjasto ja katolla värjöttelevät varikset. Puut sekä hiekkakenttä, ilmassa leijuva sumu, autot ja R-kioskiin laahustava mummo. Joku parvekkeen kaidetta vasten mattoaan tamppaava nainen ja lumi, joka ei vain ota sulaakseen. Äikänluokasta taas näkee merelle, keskustaan ja eduskuntatalolle. Siks laskemista opiskellaan väärässä huoneessa. Vaikka on siitäkin ikkunasta kiva ulos tuijotella. Ainaki sillon, kun pitäis mitata kartioiden tilavuuksia. Mutta onneks opettajan huomautus ja kaverin tökkäys kylkeen herättää toisinaan ajatuksista, palauttaa takaisin luokkaan ja kiinnittää katseen Nalle Puh -ruutuvihkooni, jonne tehtävät muodostuva reippaasti muista jäljessä. Ja jokaisen numeron kohdalla on pakko todeta yhä uudelleen, miten aamuiseen matikantuntiin on vaikea herätä, kun meidän matikanluokassa on niin iso ikkuna.