Metsiä, peltoja, järviä, siltoja, niittyjä, puita ja puskia

Nostan pyöräni (pikkuveljeni pyörän, jonka tänä aamuna omin käyttööni) läpi junan aukenevien kaksoisovien Inkoon aseman laiturille. Loikkaan satulaan ja lähden auringonpaisteessa polkemaan hiekkatietä samaan suuntaan kuin juna. Ajan läpi vihreiden puiden muodostaman tunnelin. Kummallakin puolella vilkkuu suuria auitauksia, joissa laiduntaa erivärisiä ja -kokoisia hevosia. Hiekka rapisee pyörieni alla ennen kuin painelen puusillan yli joen toiselle puolelle. Iskä sanoi, että tie olisi suora, mutta mutkia löytyy tuon tuosta ja jokaisen takana komeilee uusi, jyrkkä ylämäki. Olen liian onnellinen ajatellakseni negatiivisesti, joten muistutan itseäni siitä, että paluumatka on pelkkää alamäkeä ja lähden painamaan metsäpolulle. Linnut laulavat ja aurinko hyväilee kasvoja aina niistä raoista, joita metsä on sille raivannut.

En käänny kertaakaan väärästä kohdasta ennen kuin saavun isolle tielle ja ajan muutaman kilometrin väärin. Sitten onneksi tajuan, että myytävänä olleelta isolta ladolta olisi pitänyt kääntyä oikealle. Käännän pyöräni ja palaan. Liikennettä ei juuri ole ja maisematkin ovat rajoittuneet puihin ja puskiin.

Pyöräni lipuu hiekkatielle, mutkittelee ja kilometrit eivät tunnu enää missään. Pysäytän pyöräni suuren, vihreän laitumen läheisyyteen ja vihellän. Ready nostaa päätään ja lähtee kävelemään aidalle minua vastaan. Sukellan aidan ali ja menen rutistamaan pölyiseksi itsensä piehtaroinutta hevosta.

Talutan pyöräni ylös ja jätän sen nojaaman tallin punaista seinää vasten. Tervehdin tarhassa vierekkäin seisovia shetlanninponia ja vuonohevosta. Haen tallista porkkanan ja lähden hakemaan hevostani sisälle. Sandra tulee ulos ja sovimme lähtevämme maastoon yhdessä. Hän hakee itselleenkin ratsun ja Ready hirnuu kaverilleen, josta on joutunut olemaan erossa jo kymmenen minuuttia.

Pöly ei lähde millään kokonaan irti, mutta päätän silti puolen tunnin harjaamisen jälkeen suitsia hevoseni. Se on asiasta kuitenkin erimieltä ja vetää itsensä irti otteestani. Ei herra kuitenkaan jolkota kuin talon eteen laiduntamaan, josta sitten nappaan sen kiinni ja suitsin uudestaan.

Lähdemme Sandran kanssa maastoon. Hevoset kulkevat reippaasti. Kuljemme pellon reunaa, pujottelemme puiden lävitse mäkeä ylös metsään, Ready ottaa Palen kiinni muutamalla raviaskeleella, kun kuljemme pehmeää metsäpolkua. Oikealla puolella pönöttää suurin muurahaispesä, jonka olen koskaan nähnyt.

Maastot kuuluvat Sandralle, joten saamme kulkea missä vain. Ja siis oikeasti MISSÄ VAIN. Olen hieman häkeltynyt, mutta seuraamme Readyn kanssa läpi niittyjen, vehreitten peltojen, puisten siltojen ja jyrkkienkin ylä- sekä alamäkien. Hevoset kulkevat korvat hörössä ja nauttivat täysin siemauksin. Avaan hupparini vetoketjun ja hengitän syvään. Sandra lupaa, että mennän jonain päivänä läheiselle järvelle uimaan hevosten kanssa.

Ps. pyydän anteeksi postailun vähäisyyttä. Kiireeni toinen nimi on koeviikko ja se päättyi virallisesti eilen. Tänään siis köhköh lintsasin koulun Suomenlinnareissun ja lähdin taas aamupäivällä käymään tallilla, jonne Ready muutti toissapäivänä. Ja nyt en kahteen päivään ole menossa, mutta hevonen nauttii sen ajan elämästään laitumella ja mahdollisesti jonkun muun kanssa maastoillen. Se vaikuttaa viihtyvän hyvin. Muttamutta nyt lähden uimaan, suihkuun, pakkaamaan laukkua ja laittamaan kaikki ylppärilahjat valmiiksi joten aaaaaadioooos :D kuulette musta (ehkä) sunnuntaina taas!

Elämäni on aikataulutettua

Klo 7:00 herätyskello soi.
Klo 7:12 pakotan itseni syömään toisenkin kauraleivän.
Klo 8:01 hyppään auton takapenkille ja äiti ajaa minut juna-aseman portaikolle.
Klo 8:07 juna tulee.
Klo 8:46 se saapuu kolisten Helsingin päärautatieasemalle.
Klo 9:00 istun Kallion lukion neljännessä kerroksessa käytävän lattialla lukemassa uskontoa.
Klo 9:49 matikanopettaja saapuu.
Klo 11:10 istun kavereitteni kanssa ruokalassa puhumassa Espanjan kieliopista.
Klo 12:37 avaan oven pimeään studioteatteriin ja saan kaikki kiljumaan.
Klo 12:43 istun pimeässä studioteatterissa kavereitteni kanssa ja säikähdämme yhteen ääneen yhtäkkiä karjaisevaa Kaarloa.
Klo 13:29 raahaudun uskonnontunnille.
Klo 14:49 kävelen Eeron kanssa metroa kohti ja ohitamme erään baarin terassilla istuvan tädin sekä naista vastapäätä istuvan kilpikonnan.
Klo 15:04 ostan puoli litraa mansikoita rautatientorilta.
Klo 16:24 olen avaan kotioven.
Klo 16:31 jatkan junassa kesken jäänyttä uskonnonopiskelua.
Klo 17:16 lähden polkemaan tallille ja pyöräni sanoo, että vastatuulen takia tänään ei mennä minnekään.
Klo 18:08 lähden Readyn kanssa lenkille.
Klo 18:23 seisomme pienen lammen rannalla.
Klo 18:31 makaan selälläni nurmella ja katselen vierelläni ruohoa rouskuttavaa hevostani.
Klo 18:46 havahdun.
Klo 19:07 olen polkemassa kotiin ja perässäni juoksee jonkun koira.
Klo 19:19 istun keittiön pöydän ääressä selaamassa jääkiekkolehteä ja tuijotan ulos ikkunasta pellolla pörräävää traktoria.
Klo 19:33 alan lukea uskontoa.
Klo 20:47 lopetan ja menen koneelle.
Klo 22:23 totean, että elämäni on aikataulutettua ja menen nukkumaan.

Liimasormi

Elämä on mielenkiintoista. Ja kuvataide ei lainkaan. Tajusin sen tänään, kun työnsin kaikki kymmenen sormeani liimapulloon ja sitä liimaa oli sormissa vielä, kun pääsin koulustaki. Oikeestaan se oli aika syvältä. Ja liima oli myös. Valuttaminen kesti aikansa.

Mutta kyllä mä kuviksesta joskus kai ihan tykkäsin. Tai ainaki piirtäminen ja maalaaminen on musta aina ollu kivaa, mutta muut jutut juuri ei. Sen mä kyllä tein aina selväks opettaja-raukallekin. Ei ihme, että numero päättärissä on 8. Minä, asennevammainen lapsi x)

Mentiin istumaan Marian kanssa kahvilaan ja ostettiin smoothiet. Oli ihanaa viettää aikaa kaverin kanssa juttelemalla ja shoppailemalla. Etenki ku se oli hyvä syy heivata kaikki uskonpuhdistukset mielestään. Nohh.. siksi aikaa kun kaupungissa oltiin. Mutta kun kaupat oli kierretty ja ostokset tehty nii mun oli loikattava junaan ja alettava taas lukemaan. Aivot vaan ei ottaneet enää mitään vastaan. Eikä tilannetta auttanut se, että takana istui tyttö, joka hihkutti kovaan ääneen sitä, kuinka oli saanut takaisin juuri neljä matikan- sekä bilsankokeen, joista kaikista kymppejä ja kymppiplussia... Siinä oli sitten mukava tuskailla omaa tyhmyyttään. En tiiä kauanko jaksan enää yrittää uskotella itselleni, että mun osaamisalueet on jossain muualla :D

Aamutuuli

Tunnen luomieni lävitse lepattavat auringonsäteet ja tiedän niiden riehuvan huoneeni valkoisilla seinillä. Avaan unihiekkaiset silmäni ja palaan paikkaan, josta lähdin juuri illalla. Haukottelen ja venytän raajojani untuvapeiton alla. Pyöreä pandani on taas vierähtänyt sylistäni lattialle. Nostan sen takaisin ja vääntäydyn istumaan. Kello näyttää kahdeksaa ja alan miettiä, miksi herään viikonloppuisin vapaaehtoisesti näin aikaisin. Nousen jaloilleni. Lattia tuntuu mukavan viileältä hiippaillessani huoneen halki portaikkoon. Askelmat narahtelevat hieman allani, koska en väsyneenä jaksa varoa. Muut nukkuvat kuitenkin niin sikeästi, että saisin räjäytellä vaikka raketteja alakerrassa. Mutten räjäytä yhtäkään. Otan kaapista lasin ja kaadan siihen vähän soijamaitoa. Jokikin heräilee. Siitä nousee usvaa pihallemme. Aurinko paistaa yhä kirkkaansiniseltä taivaalta.

Hiippailen takaisin yläkertaan ja sujahdan sisään kylpyhuoneeseen. Avaan pyykkikorin vieressä olevan ison ikkunan ja annan aamutuulen helliä kasvojani. Kuuntelen hetken linnunlaulua sekä puitten suhinaa ennen kuin alan harjata hampaita ja suoristaa illalla puhtaaksipestyjä hiuksiani.

Ylös ja alas

Joskus kaikkea on vaan vaikee uskoa ja käsittää. Elämä ympärillä menee niin lujaa, ettei sitä voi hillitä. Ei ole mitään sanaa, jolla sen sais pysähtymään, ei mitään nappia, jolla palata taaksepäin. Kuin vuoristorata. Ylös ja alas. Kiihdytyksiä ja äkkipysähdyksiä. Pelkoa ja adrenaliinia. Aurinkoa ja pimeitä tunneleita. Eikä oikein tiedä, mitä pitäs tuntea. Mä en ainakaan tiedä nyt.

Torstaina raahauduin ylös, puin, söin ja menin ruokkimaan hevosetki. Ready tottakai aavisti jo, mitä on tapahtumassa ja alko hitaasti hermoilla. Hain tarvittavat varusteet ja toivoin, että se söis aamuheinistään niin paljon ku vaan jännitykseltään kykenis nielemään. Aloin harjata sitä ja siinä vaiheessa se alko jo pyöriä vähän hätääntyneesti karsinassaan. Sain sen kuitenki rauhottumaan ku kerroin sille tarkkaan, mitä taas oli tekeillä. Eihän se raukka ymmärrä, mutta ainaki jokin höpöttely autto.

Pakattiin tavarat autoon ja laitoin Readyn kuljetuskuntoon. Suojista ja trailereista se ei oo koskaan pitäny, mutta saatiin se aika nopeesti sisään. Ajatellen, että meitä oli vaan kaks lastaamassa. Päästiin matkaan aika aikasin ja ruuhkaakaan ei juuri ollu, joten oltiin perillä 45 minuuttia etuajassa. Kävin ilmottamassa, että oltiin tultu ja meijät ohjattiin tulemaan sisään. Haettiin Repsu trailerista ja otettiin siltä suojat pois jaloista. Ja tuskin oltiin päästy klinikan ovista sisälle, ku monta lääkäriä jo tutki, tiavutti ja paineli herran jalkoja. Ekalla kerralla se oli niin kauhuissaan, että istahti takamukselleen, mutta nyt jo varmaan tottunu.

Röntgen meni nopeesti ja ultra puolestaan sitte hitaammin. Ready ois kokoajan halunnu seurata ruudulta, miltä sen jalat näyttää. Ja ehkä ois toisaalta ollu hyvä näyttääki, oispahan ainaki tienny, että niitä kannattaa varoa. Ne siis tosiaan ei näyttäny ihan toivottavilta. Murtuma oli luutunu hyvin ja irtopala kans samaan mönttiin, joten sitä ei tarvii leikata. Jänteethän ei oo turvonneet ja niissä on sitä samaa rappeumaa, jota eläinlääkäri havaitsi sillon sen jännevamman yhteydessä. Mutta neki on ihan ok, mikäli eivät pamahda rikki uudestaan. Huolenaihe kuitenki oli murtuneeseen polveen ilmestyny nivelrikko, joka lääkärien mukaan on este sen kättämiselle tulevaisuudessa. Ennusteet oli, että jos maltetaan kävellä ja pitää koppilevossa vielä pari kuukautta, niin jotain siitä voi saada ratsuna vielä irti, mutta ei sekään oo varmaa. Ja suuri todennäköisyys on se, että jos pistetään se laitumelle, rikkoo ittensä uudestaan riehumalla. Ja ei se kyllä ole hevosen arvoista elämää asua pienessä kopissa, kun kaikki muut on isoilla laitumilla. Ainakaan Readyn pää ei sitä kestä.

Päästiin lähtemään kotiin ja oma pää oli ainaki ihan sekasin kaikesta. Sain kuitenkin vähän muuta ajateltavaa, kun kävin ratsastamassa Ruudia. Herra meni oikeen upeesti, vaikka ruutia riitti ja muutama ilopukkikin sieltä lens (;

Jouduttiin kuitenkin tietty jatkamaan Ready-aiheesta kotona. Ja konsultoin myös muita itseäni viisaampia. Tietenkään tilanne ei ole hyvä eikä sellaiseksi välttämättä koskaan muutu, mutta nautitaan nyt siitä mitä on ja etsitään oikea tapa jatkaa eteenpäin. Maailma on täynnä ratkaisuja ja olemme päätyneet yhteen aika yksimieliseen, joka tällä hetkellä vaikuttaa kaikkein järkevimmältä. Silti mietin jatkuvasti, pitäisikö sittenkin tehdä toisin.

Mm. nämä ajatukset kiertää mun päässä jatkuvasti ja siks en ole pystynyt esim. päivittämään tänne tai muutakaan. Jätin eilen tallikeikankin välistä ja yritin keskittyä ajattelemaan jotain ihan muuta. Tänään oli kuitenkin mukava käydä kävelemässä maastossa ja herrakin oli oikein pirteänä. Linnut laulo ja aurinko paisto. Jokapuolella ympärillä oli valkovuokkoja ja tuuli tuoksui keväältä. Yksi nautinnollinen hetki lisää. Tuntuu kuitenkin pahalta olla onnellinen kavereiden kanssa shoppailessa tai jäätelöllä, nauraa ja hymyillä, vaikka Readyn asiat eivät järjestyneetkään niin hyvin kuin toivoin. Koulussa on kuitenkin pakko jaksaa käydä ja opiskelu on välttämätöntä, etten putoa kursseilta. Ja miksen siis saisi tehdä ihania edes niistä hetkistä, kun ei tarvitse muistella jatkuvasti hevosensa rikkinäistä jalkaa? Koska yksin kotona ollessa en osaa kuitenkaan hymyillä tai itkeä. Olo on vain tyhjä. Mutta ehkä huomisesta on tulossa taas kiva päivä, kun menen kavereitteni ja pikkuveljen kanssa katsomaan MM-lätkämatsia <3 :)

U love when U lose

Pikapäivitystä taas koska mua väsyttää ja pitää päästä nukkumaan :p oon tullu koulust suoraa tallille tnää ku oli viel tutoritapaamine joka ei sit ollukaa iha lyhyt. Kävin kävelyttämässä mun pienen heppani ja laulelin sille kaikkee koko maastolenkin. Oli jotenki maagista ku tuuli välillä aika kovaa. Repsuha pelkää tuulta jonkiverra, mutta viimeaikoina tosiaan on huomannu sen, miten se luottaa muhun niin paljon, että kävelee nykyään kyllä perässä, vaikka piiloutuuki välillä selän taa. Toisinaan nojaa päätään mun olkapäähän ja kävelee vähän kuulostelle ja epäröiden eteenpäin. Ja sit mentiin vielä yhelle ruohoaukealle nauttimaan illasta. Lauleskelin sille jotain, istuin vieressä ja katoin, miten se rouskutti ruohoo. Sit ykskaks se nosti päätään, puhals pari kertaa mun naamaa ja nuolas poskelle <3 Tosi hieno ele siltä, kun se ei tykkää, että sen päätä pussaillaan tai halitaan. Ja mua pelottaa vähä toi klinikalle meno huomenna ku sillä on taas jotain vikaa jalassa. Saa nyt nähä, mitä käy :/ Toivotaan parasta eikä maalata piruja seinille.

Eiline meni iha rauhallisissa merkeissä. Menin tosiaa aikasi aamul tallille, lähin aamulenkille Repsun kanssa, puhuin muutaman puhelun ja tulin sitte kotiin aamupalalle. Sen jälkee mentii Luken kaa pomppimaan trampalle ja ajeltii vähä meijän avoautol :) Kyllä, Luke 13 wee ajo myös. Mä tietysti paremmin ku se >:3 Sit mentii sisää leipomaan muffinseja ja sit lähin uudestaa tallille ku menin ratsastaa Hottista. Amy oli kans tuonu kakun, ku se oli pudonnu nii syötii me sit sitäki. Ja äiti otti pari kuvaa musta ja Edistä kuvistyötä varte. Sit kotiin Siuntion Pizzan kautta (mikä terveellinen ruokavalio) :D ja editoimaan loppuun sitä Kalliovideota, jonka mä linkkaan kans tähä.
http://www.youtube.com/watch?v=Dey5SwdZmEo

Mutta toivotaan tosiaan onnea sitä huomista ajatellen! Mä en mitään muuta halua nyt niin paljon ku sen, että Repsu paranis :( Se on mulle kaikista täkein eikä kukaan voi koskaan korvata sitä <3 ja tietenkään en toivo tai odota, että tää ilta jäis meijän viimeseks yhteiseks, mutta jos niin on, en ainakaa oo mitenkää supervihanen ittelleni, koska tää oli meille hyvä ilta. Istuin sen vieressä niityllä auringonlaskussa ja lauloin, itkemättä kyyneltäkää. Vähä klisee, mutta ihanaa. Tietysti sätin itteeni siitä, mitä oon tehny ja jättäny tekemättä, mitä oisin voinu tehä toisin tai paremmin. Koen huonoa omaatuntoa jokasesta hetkestä, jota en oo viettäny sen kanssa. Mm. ku olin maanantaina Alpparissa. Mutta niinhän se vaan on, U love when U lose! Ja mä aion tehä huomenna kaikkeni, ettei tulla tyhjän trailerin kanssa kotiin!

Saippuakuplia

Että sellanen vappu sitte.. :D

Ehkä mut ei ees kannata kertoo, mutta avataan nyt vähän: Eli siis aamu alko sillä, että tarkoituksenmukaista oli loikata autoon puol 8, mutta kaikkien mutkien kautta vedin oven vikaa kertaa kiinni ja lähettiin painamaan kaasua 60 kilsaa Tammisaaren suuntaan. Ja sitte sieltä (kun on ihan toiseen suuntaan, mitä koulu) nii 100 km koululle <3 Voi tätä autoilun ihanuutta. Ja äiti hoki mulle koko matkan, että mun pitää välillä tehä jotain normaalista arjesta poikkeavaa ja jäädä sinne Alppipuistoon kavereitten kaa viettää iltaa. Olin vähä et 'katotaan' ja 'emmä tiiä jaksanks ku tulee kylmä ja nälkä ja pitäs käydä tallilla ja junali lähtee aikasin'. En ehtiny ees koulun ruokailuun ku oltii pihas vast joskus varttii yli 11. Mut oltii onneks ostettu pähkinöitä Tammisaaresta. Välihuomautuksena muuten: on kiva käydä esim. just Tammisaares (Ekenäs) tai Karjaal (Karis) kaupassa, ku ensimmäinen palvelukieli, mitä tarjotaan on ruotsi :p Siuntiossaha on kans paljon suomenruotsalaisia, mutta silti suomalaisenemmistö (ja kaikki nyt muutenki tietää, mitä kieltä puhun ku piirit on nii pienet) et saa aina asioida vaa suomeks :( Ruotsi on nii hyvää vaihteluu.

Mutta siis takaisin sinne koulun pihalle. Siitä oli lähtö klo 11.30 kaikkien hipeiksipukeutuneiden kalliolaisten kanssa (itse olin ernu nahkatakissa ja mustissa pillifarkuissa) kiertää ympyrätaloo ft. saippuakuplat. Virallinen, jokavuotinen saippuakuplamarssi :D Ja meitä riitti. Ainaki sen verran, että liikenne seiso sen ajan, ku käveltiin piiiiiiitkänä jonona ympäri Hakaniemee. Laulettiin, huudettiin ja puhalleltiin toki saippuakuplia. Meitä kuvaajia oli sielä monia ja mä otin myös videoo, joten jos saan jonkun koosteen väännettyä niin voin sen sitten varmaan tännekipäi linkkailla. Ja tosta kauniista videokameralaatusesta kuvasta ei saa varmaa mitäääääääään selvää :-------D

Kaks tuntii kouluu, joista toinen oli kuvankäsittelyä (suom. opettaja näytti meille, miten valokuvia voi jollain ohjelmalla muokata). En oppinut mitään uutta. Totesinki istuvani ihan turhaan sillä tunnilla ja melkeen yhden toisen tytön tavoin nukahdin. Onneks seki tunti loppu ja pääsin nauttimaan kirkohistoriasta... -.- mahtoko olla yhtää parempi vaihtoehto. Kaikki oli vähä vappufiiliksissä. Tai siis kaikki me muutamat, jotka oltiin raahauduttu sinne tunnille. Itte piirtelin ilmapalloja mun vihkoon ja kyyläsin kelloa kolmen minuutin välein :p Konstantinopolin tuho ei oikeen jaksanu innostaa. Tein kyllä taas aika paljon myös niitä muistiinpanoja. Ja nopeesti. Musta tuntuu että torkkelilaiset maikat vaihtaa diaa aina nopeemmin ku kalliolaiset. Mut en kyllä ihmetteliskää ku torkkelilaisilla varmaan heiluu se kynäki kaks kertaa nopeemmin kädes ku mul ;D

No vihdoin me sitte lopetettiin ja ryntäsin yhen kaverini kanssa ratikkapysäkille. Loikkasin pois stockan takana ja kävin ostamassa kaverilleni vappupallon ku sil oli nimpparitki :D (oikeesti en kyl muistanu sen nimppareita, vaikka ne luki mun kalenterissaki isolla, mut ei kerrota sille sit). Sit lähin kävelee vielä käsi puhelintavasten krampaten Espalle ku se oli tulos töistä. Ja se rakasti mun ilmapalloa, joka oli tässävaiheessa jo ihan lörpähtänyt :'3

Kierreltiin ja ostin vähä välipalaa ennen ku menin junaan. Paitsi et siel kaupan jonos meni varmaa puoltuntii.. Loikkasin pois Pasilassa ja näin mun kaveria, jonka niskaan mun piti salakavalasti loikata, mutta se huomas mut. Mä en ikinä onnistu yllättää sitä.. :( Mentiin sitte pienen mutkan kautta niiden talon kerhotilaan vähäks aikaa puhuu supersalasia tyttöjenjuttuja jotka on niin superübersalaisia, etten mä tietenkään voi niitä täällä julkisesti möläytellä ja me ei voitu puhuu niitä sisällä, koska paperiseinilläkin on korvat :p after that me mentiin sen isälle ja chillailtiin vähä siellä. Syötiin mm aivan saaaairanhyvää kanakeittoo ja meille tarjoiltiin huoneeseen muffinsseja, keksejä sekä simaa, joista jäi kyllä puolet jäljelle :D Siinä ohessa juteltiin aika paljon. Meku ollaan aina oltu aika juttelevaa sorttia. Laittauduttiin vähä (mun kohdallani tarkoitti sitä, että lisäsin vähä hajuvettä) ja leikittiin koiran kanssa.

Sitte mun kaverin kaveri tuli ja lähettiin kävelee ratikalle joskus seeeeeittemän jälkee ehk. Jäätiin pois Alppilas ja näin yhen mun koulkukaverin siinä alhaalla, joten mentii yhessä puistoon. Prukkaa toki riitti ja vauhti oli kova. Siinähän se ilta meniki eikä siitä nyt tarvi sen kummemmin mitään kertoa :D Tulin vikal junal kotiin ja menin nukkumaan. Ja tietysti heräsin tänä aamuna sitte puol seiska ihan pirteenä ja vauhdissa. Voisin tästä kohta lähtee tallille :) Mutta kiitos vielä kaikille ihanille ihmisille, jotka oli menossa mukana!