U love when U lose

Pikapäivitystä taas koska mua väsyttää ja pitää päästä nukkumaan :p oon tullu koulust suoraa tallille tnää ku oli viel tutoritapaamine joka ei sit ollukaa iha lyhyt. Kävin kävelyttämässä mun pienen heppani ja laulelin sille kaikkee koko maastolenkin. Oli jotenki maagista ku tuuli välillä aika kovaa. Repsuha pelkää tuulta jonkiverra, mutta viimeaikoina tosiaan on huomannu sen, miten se luottaa muhun niin paljon, että kävelee nykyään kyllä perässä, vaikka piiloutuuki välillä selän taa. Toisinaan nojaa päätään mun olkapäähän ja kävelee vähän kuulostelle ja epäröiden eteenpäin. Ja sit mentiin vielä yhelle ruohoaukealle nauttimaan illasta. Lauleskelin sille jotain, istuin vieressä ja katoin, miten se rouskutti ruohoo. Sit ykskaks se nosti päätään, puhals pari kertaa mun naamaa ja nuolas poskelle <3 Tosi hieno ele siltä, kun se ei tykkää, että sen päätä pussaillaan tai halitaan. Ja mua pelottaa vähä toi klinikalle meno huomenna ku sillä on taas jotain vikaa jalassa. Saa nyt nähä, mitä käy :/ Toivotaan parasta eikä maalata piruja seinille.

Eiline meni iha rauhallisissa merkeissä. Menin tosiaa aikasi aamul tallille, lähin aamulenkille Repsun kanssa, puhuin muutaman puhelun ja tulin sitte kotiin aamupalalle. Sen jälkee mentii Luken kaa pomppimaan trampalle ja ajeltii vähä meijän avoautol :) Kyllä, Luke 13 wee ajo myös. Mä tietysti paremmin ku se >:3 Sit mentii sisää leipomaan muffinseja ja sit lähin uudestaa tallille ku menin ratsastaa Hottista. Amy oli kans tuonu kakun, ku se oli pudonnu nii syötii me sit sitäki. Ja äiti otti pari kuvaa musta ja Edistä kuvistyötä varte. Sit kotiin Siuntion Pizzan kautta (mikä terveellinen ruokavalio) :D ja editoimaan loppuun sitä Kalliovideota, jonka mä linkkaan kans tähä.
http://www.youtube.com/watch?v=Dey5SwdZmEo

Mutta toivotaan tosiaan onnea sitä huomista ajatellen! Mä en mitään muuta halua nyt niin paljon ku sen, että Repsu paranis :( Se on mulle kaikista täkein eikä kukaan voi koskaan korvata sitä <3 ja tietenkään en toivo tai odota, että tää ilta jäis meijän viimeseks yhteiseks, mutta jos niin on, en ainakaa oo mitenkää supervihanen ittelleni, koska tää oli meille hyvä ilta. Istuin sen vieressä niityllä auringonlaskussa ja lauloin, itkemättä kyyneltäkää. Vähä klisee, mutta ihanaa. Tietysti sätin itteeni siitä, mitä oon tehny ja jättäny tekemättä, mitä oisin voinu tehä toisin tai paremmin. Koen huonoa omaatuntoa jokasesta hetkestä, jota en oo viettäny sen kanssa. Mm. ku olin maanantaina Alpparissa. Mutta niinhän se vaan on, U love when U lose! Ja mä aion tehä huomenna kaikkeni, ettei tulla tyhjän trailerin kanssa kotiin!