Stoori Idan ylppäreistä ja Lillin fysioterapiasta

Huhhuh :D mikä ihana viikonloppu takana! Hauskempaa ku on ollu pitkään aikaan! Kesäkesäkesäkesä, vaikka sää ei anna niin uskoakaan. Perjantaina oli ihan hyvä ilma. Suunnistin kaverien kanssa aamulla junalla Helsinkiin ja menin kouluun puol kymmeneks. Aamu alko Koneen (opejen bändi) aamunavauksella ja ne veti aika lujaa :D:D:D:D: Salissa oli pikkasen kuuma ku kaikki oppilaat hyppii, pomppii ja huutaa. Sen jälkeen oli kokeiden palautus ja mun numerot ei juuri liikkunu mihinkää suuntaan normaalilta linjalta. Olin sitäpaitsi noutanu kokeet jo varttia yki 10, joten olin vapaa lähtemään. Menin jonottaa vielä hattaraa ja kurkkaa oppilaskunnan hankkimaa pomppulinnaa (kallion lukio... :D) ja sitte suuntasin Kamppiin bussille.

Olin ehkä tadadadadadadaa yhentoista maissa Soukassa ja Ida säikähti ku loikkasin sisää ovesta eikä se nähny mua yläkerrasta >:) Juteltii jotai ja menin sitte Sisselin (Jack Russelin terrieri) kanssa lenkille. Käveltiin rantaan ja nautittiin auringosta. Piti kuitenki pikkuhiljaa lähtee takasi valmistelee Idan seuraavan päivän ylppäreitä. Ja valmisteluahan riitti. Ensin alettiin pesee perunoita (5kg) ja leikkelee sekä kirjottaa nimikylttejä ruoille. Radio pauhaa ja keskustelu käy ku siivooja ja lokapalvelu saapuu. Mentiin siitä sitte ulos pyyhkii pihakalusteita ja raivaa kukkaruukkuja liiterille. Harmiteltiin siinä lomassa sitä, ettei Idan poikakaveri Masse pääse, kun se on armeijassa eikä sieltä anneta lomia. Mun kävi niin sääliks Idaa, joka oli tottakai hirveesti toivonu, että Masse tulis.

Haettiin naapurin pihasta lisää tavaraa ja oltiin just roudaamassa sellasta puupöytää, ku pihaan ajoki yhtäkkii tuttu auto. Kummaltaki loksahti varmaa leuka polviin ja Ida juoksi kiljuen autolle. Masse oli saanu erityisvapautuksen enkä paljasta nyt miten :D mutta oltiin kaikki ihan happyhappy! Haettiin pakastimesta purkki Ben And Jerry's brownie -jäätelöä ja istuttiin nurtsille aurinkoon syömään ja juttelemaan. Sitte saatiin idea, että piilotetaan Massen auto takapihalle, ettei Chris (mama) nää sitä, kun se tulee. Lakastiin etupiha siinä ootellessa ja työnnettiin Niken (Idan veljen) auto katoksen alle. Sitte Chris ajoki jo pihaan ja masse loikkas esiin pylvään takaa. Oisitte nähny! :''D

Mentiin sisän purkamaan ostoksia ja keittämään vähä lisää perrrrunaaaaaaa. Piti tyhjentää kaapit ja syödä pois vähä ruokaa. Ja mä aloin pilkkoo purjosipulii. Kyyneleet vaa valu, mut onneks Ida kerto mulle pari juttuu, millä saa sen itkun loppumaan. Piti ottaa kylmää vettä suuhun ja se oikeesti autto! Mutta nauraminen ja puhuminen oli vähän hankalaa :')

Lindaki (Idan isosisko) kävi siinä kattomassa vähän koruja ja sitte Idan piti kans lähtee jossain vaiheessa koululle lakkiharjotuksiin ja Masseki meni käymään kotona. Siinä vaiheessa vedettiin maman kaa vähän henkee ja istuttiin juttelemaan kera ikean lihapullien, perunoiden, kirsikkatomaattien ja joidenki ikean suklaaleivosten :D Ei me kuitenkaa hirveen kauan ehitty siinä turista ku piti jo jatkaa hommia. Mä sain hoitaa asettelua ja koristelua aika pitkälle esim. kukkien, kynttilöiden, juhlapöytien yms. yms. osalta. Mun taiteelliseen silmääni luotetaan ;) Ja kaikki kehu mun hienoa servettiasetelmaa oeoeoe! Pian Ida, Masse ja Benny tuli kotiin ja saatiin parista muustakin hyvää hyvää apua keittiössä. Ilta meniki sitten lähinnä ruoanlaitossa. Ehin käymään kuitenki jossain vaiheessa Sisselin kanssa lenkilläki ja roudaamassa naapurista vielä lisää pihakalusteita. Ilta veny yhteentoista, jolloin sain kyydin mun tädin asunnolle lauttasaareen. Olin luvannu pitää silmällä nukkuvia lapsia <3 ne on nii söpöjä! Mutta vähän kyllä karmi toi kerrostaloasuminen, ku ties, että rapussa liikkuu jotain tuntemattomia ja välillä kuuluu omituisia kolahduksia (ei sillä, ettei meijän omakotitalossa kolisis, mutta kuitenki). Pääsin nukkumaan joskus yhen aikoihin.

Heräsin aamulla aikasin ja sade kolisi kattoon ihan mukavasti. Laittauduin pitkää, söin viilin, varmistin, että lasten vanhemmat oli tullu yöllä kotiin ja lähin kävelee sateeseen bussipysäkille ihan ilosena siitä, että olin jääräpäisyydestä huolimatta ottanu mukaan sen sateenvarjon, jonka isovanhemmat oli jättäny mulle. Menin bussilla ruoholahteen, otin siitä metron Hakaniemeen ja kuljin kavereitten kanssa ratikalla koululle. Ihan kamala sää, ei voinu muuta sanoo.

Meillä oli rottis, jonka jälkeen ois kuulunu mennä kirkkoon, muttamutta minä ja ystäväiseni käveltiin suoraan kaupunginteatterille, missä lakkiaisjuhla pidettiin. Ei kuitenkaan ollu paras mahdollinen idea, koska jouduttiin seistä joku puol tuntii kaatosateessa ovien ulkopuolella, kun niitä ei vielä avattu. Kun päästiin sisään nii venasin mun parasta kaveria, jolla oli kans luvassa ylppärit ja lähin sitte suunnistamaan kamppiin, kun päätin, etten jää kattomaan lakitusta.

Ostin mansikoita, kun eilen perkaamat oli huonoja ja JOUDUTTIIN syömään niistä osa Idan kaa >:) sit kävin ostaa Idalle sen ylppärilahjan (Ben And Jerry's lahjakortteja). Olin keksiny sen jo edellispäivänä bussissa ENNEN sitä jäätelönsyöntii nurtsilla, mutten tietenkään ollu ehtiny hakee niitä vielä. Sitte loikkasin bussiin ja körötin Soukkaan.

Menin sisään ja huomasin, että Masa (Lindan poikaystävä) ja Maire (meijän ykkösluokan keittiöavustaja!) oli jo tullu. Aloin perkaa mansikoita ja menin sitte suoristaa hiukset, vaikka ei ne suorina pysynykkää angst :( Laitettiin Masan kaa pöytäliinat, katettiin ja varustettiin Mairen ja Barbron (Idan kummitäti) kanssa pöydät ruoilla. Tekemistä ei missään nimessä ollu liian vähän ja aikaa liian paljon. Aloin stressaa jo samalla tavalla ku Chris ku pelkäsin, ettei saada kaikkee ajoissa kuntoon, mutta hyvin ehittiin :D Ja sitte porukka tuliki jo sieltä lakkiaisista. Nostettiin malja ja Ida avas ekat paketit. Ja mööööö mäki haluun sellasen hienon järkkärin, mitä Ida sai! Se oli oikee jättesnyg! Mutta Ida kyllä ihan ansaitsi sen. Se on oikeesti tositositaivava kuvaaja!

Vieraita alko pikkuhiljaa tulee niin vauhdilla, etten pysyny enää perässä. Hirveesti hommaa, mut oli kyl kivaa :D Tarjoiltiin shamppajaa, roudattiin ruokaa ja astioita, vietiin kukkia, pestiin, kuivattiin, aseteltiin ja mä tunari rikoin yhen lasinki niin, että kastelin Idan lahjapöydän :( ei se kyl suuttunu :D

Aika meni nopee ja lähin sitte käymään vielä mun bestiksenki juhlissa. En ehtiny olee hirveen kauaa, mutta ihan riittävästi ja suunnistin sitte takasi jatkamaan vielä Soukkaan. Ilta sielä jatku oikeen pitkään. Istuttiin, juteltiin ja syötiin. Saara soitti pianoa ja kaikki laulo. Just sellasta illanviettoo, mistä mä todellatodella nautin <3

Kun tiskattiin astioita Chrisin kanssa keittiössä nii pyysin, josko voisin saada buranan mun päänsärkyyn. Se nappas mut mukaansa ja esitteli yhelle osteopaattimiehelle, joka hoiti mut, maman ja Lindan :) oli kyllä aika tosi siistii! En mä ees tienny, että ihmiset sellaseenki pystyy.

Lähettiin joskus kahentoista jälkeen ajaa Lindan ja Masan kaa niille. Väsymyksen kyllä huomas, kun Masa alko suoltaa sellasta takapenkkifilosofiaa, missä ei ollu päätä eikä häntää.. :D

Päästiin nukkumaan joskus ehkä yhen ja kahen välillä, mutta tämä nuoripari jatko vielä juttuaan valkosista aidoista, panttereista ja ruohosta.. Ja ilta veny..

Mun kännykkäni hälytti mukavasti kello 5:50 aamulla ja herätti kaikki, mut kukaa ei jaksanu nosta. Tiedettiin, että joskus ysilt tosiaan viimestää pitäis, mutta ku Lindan kello soi puol 10 nii painettiin torkkua.. Ja sitte joskus ennen kymmentä Linda tuli kiskoo mut ylös :D Syötiin aamupala ja lähettiin vähä räjähtäneiden (tai siis itse olin) näkösinä tallille. Hoidettiin Lilli (Lindan kisaheppa), lastattiin se ja lähettiin ajaa sitä Inkooseen fysioterapiaan. Oli kyl kiva taas istuu Lindan kanssa autossa juttelemassa kaikkee. Meillä riittää yleensä puhuttavaa ja käydään hyviiki keskusteluja :) Oltiin inkoossa sit ehkä 15 min, Lilli sai kaks akupunktiopiikkii ja lähettii sit ajelee takasi, ku ei siinä ollu mitää vikaa :D Ja juteltiin taas lisää.

Lähin vähän kävelee Lillin kanssa ja tehtiin jotain maastakäsinharjotuksii maneesissa. Sit jätettiin se sisään syömään ja lähettii ajelee takas Lindalle ja Masalle. Kävin nopiaa suihkussa, puin ja loikkasin takapenkille, kun nälkäsinä lähettiin painaa Soukkaan rääppiäisiin. Istuttii sielä sitte porukalla, syötiin, juteltiin ja katottiin Lindan, Idan ja Niken lapsuusvideoita (; Tän jälkeen vielä jälkkärit ja lisää juttelua ennen ku sitte Linda ja Masa heitti mut Leppävaaraan junalle.

Seuraavana päivänä käytiin Luken kaa Sellossa shoppailemassa, syömässä, ajettiin äitin kaa tallille, hoidin repsun, se karkas multa kaks kertaa kymmenen minuutin sisällä (.... :D herra persoona.. veti riimunnarun rikki ja lähti painelee pellolle, jättäyty kuitenki taallaan kii, että pystyis karata uudestaan) ja lähin maastoon. Tänään ois sit luvassa muumit, joten meitsi lähtee nyt valmistautumaa.. :D adiööö

Metsiä, peltoja, järviä, siltoja, niittyjä, puita ja puskia

Nostan pyöräni (pikkuveljeni pyörän, jonka tänä aamuna omin käyttööni) läpi junan aukenevien kaksoisovien Inkoon aseman laiturille. Loikkaan satulaan ja lähden auringonpaisteessa polkemaan hiekkatietä samaan suuntaan kuin juna. Ajan läpi vihreiden puiden muodostaman tunnelin. Kummallakin puolella vilkkuu suuria auitauksia, joissa laiduntaa erivärisiä ja -kokoisia hevosia. Hiekka rapisee pyörieni alla ennen kuin painelen puusillan yli joen toiselle puolelle. Iskä sanoi, että tie olisi suora, mutta mutkia löytyy tuon tuosta ja jokaisen takana komeilee uusi, jyrkkä ylämäki. Olen liian onnellinen ajatellakseni negatiivisesti, joten muistutan itseäni siitä, että paluumatka on pelkkää alamäkeä ja lähden painamaan metsäpolulle. Linnut laulavat ja aurinko hyväilee kasvoja aina niistä raoista, joita metsä on sille raivannut.

En käänny kertaakaan väärästä kohdasta ennen kuin saavun isolle tielle ja ajan muutaman kilometrin väärin. Sitten onneksi tajuan, että myytävänä olleelta isolta ladolta olisi pitänyt kääntyä oikealle. Käännän pyöräni ja palaan. Liikennettä ei juuri ole ja maisematkin ovat rajoittuneet puihin ja puskiin.

Pyöräni lipuu hiekkatielle, mutkittelee ja kilometrit eivät tunnu enää missään. Pysäytän pyöräni suuren, vihreän laitumen läheisyyteen ja vihellän. Ready nostaa päätään ja lähtee kävelemään aidalle minua vastaan. Sukellan aidan ali ja menen rutistamaan pölyiseksi itsensä piehtaroinutta hevosta.

Talutan pyöräni ylös ja jätän sen nojaaman tallin punaista seinää vasten. Tervehdin tarhassa vierekkäin seisovia shetlanninponia ja vuonohevosta. Haen tallista porkkanan ja lähden hakemaan hevostani sisälle. Sandra tulee ulos ja sovimme lähtevämme maastoon yhdessä. Hän hakee itselleenkin ratsun ja Ready hirnuu kaverilleen, josta on joutunut olemaan erossa jo kymmenen minuuttia.

Pöly ei lähde millään kokonaan irti, mutta päätän silti puolen tunnin harjaamisen jälkeen suitsia hevoseni. Se on asiasta kuitenkin erimieltä ja vetää itsensä irti otteestani. Ei herra kuitenkaan jolkota kuin talon eteen laiduntamaan, josta sitten nappaan sen kiinni ja suitsin uudestaan.

Lähdemme Sandran kanssa maastoon. Hevoset kulkevat reippaasti. Kuljemme pellon reunaa, pujottelemme puiden lävitse mäkeä ylös metsään, Ready ottaa Palen kiinni muutamalla raviaskeleella, kun kuljemme pehmeää metsäpolkua. Oikealla puolella pönöttää suurin muurahaispesä, jonka olen koskaan nähnyt.

Maastot kuuluvat Sandralle, joten saamme kulkea missä vain. Ja siis oikeasti MISSÄ VAIN. Olen hieman häkeltynyt, mutta seuraamme Readyn kanssa läpi niittyjen, vehreitten peltojen, puisten siltojen ja jyrkkienkin ylä- sekä alamäkien. Hevoset kulkevat korvat hörössä ja nauttivat täysin siemauksin. Avaan hupparini vetoketjun ja hengitän syvään. Sandra lupaa, että mennän jonain päivänä läheiselle järvelle uimaan hevosten kanssa.

Ps. pyydän anteeksi postailun vähäisyyttä. Kiireeni toinen nimi on koeviikko ja se päättyi virallisesti eilen. Tänään siis köhköh lintsasin koulun Suomenlinnareissun ja lähdin taas aamupäivällä käymään tallilla, jonne Ready muutti toissapäivänä. Ja nyt en kahteen päivään ole menossa, mutta hevonen nauttii sen ajan elämästään laitumella ja mahdollisesti jonkun muun kanssa maastoillen. Se vaikuttaa viihtyvän hyvin. Muttamutta nyt lähden uimaan, suihkuun, pakkaamaan laukkua ja laittamaan kaikki ylppärilahjat valmiiksi joten aaaaaadioooos :D kuulette musta (ehkä) sunnuntaina taas!

Elämäni on aikataulutettua

Klo 7:00 herätyskello soi.
Klo 7:12 pakotan itseni syömään toisenkin kauraleivän.
Klo 8:01 hyppään auton takapenkille ja äiti ajaa minut juna-aseman portaikolle.
Klo 8:07 juna tulee.
Klo 8:46 se saapuu kolisten Helsingin päärautatieasemalle.
Klo 9:00 istun Kallion lukion neljännessä kerroksessa käytävän lattialla lukemassa uskontoa.
Klo 9:49 matikanopettaja saapuu.
Klo 11:10 istun kavereitteni kanssa ruokalassa puhumassa Espanjan kieliopista.
Klo 12:37 avaan oven pimeään studioteatteriin ja saan kaikki kiljumaan.
Klo 12:43 istun pimeässä studioteatterissa kavereitteni kanssa ja säikähdämme yhteen ääneen yhtäkkiä karjaisevaa Kaarloa.
Klo 13:29 raahaudun uskonnontunnille.
Klo 14:49 kävelen Eeron kanssa metroa kohti ja ohitamme erään baarin terassilla istuvan tädin sekä naista vastapäätä istuvan kilpikonnan.
Klo 15:04 ostan puoli litraa mansikoita rautatientorilta.
Klo 16:24 olen avaan kotioven.
Klo 16:31 jatkan junassa kesken jäänyttä uskonnonopiskelua.
Klo 17:16 lähden polkemaan tallille ja pyöräni sanoo, että vastatuulen takia tänään ei mennä minnekään.
Klo 18:08 lähden Readyn kanssa lenkille.
Klo 18:23 seisomme pienen lammen rannalla.
Klo 18:31 makaan selälläni nurmella ja katselen vierelläni ruohoa rouskuttavaa hevostani.
Klo 18:46 havahdun.
Klo 19:07 olen polkemassa kotiin ja perässäni juoksee jonkun koira.
Klo 19:19 istun keittiön pöydän ääressä selaamassa jääkiekkolehteä ja tuijotan ulos ikkunasta pellolla pörräävää traktoria.
Klo 19:33 alan lukea uskontoa.
Klo 20:47 lopetan ja menen koneelle.
Klo 22:23 totean, että elämäni on aikataulutettua ja menen nukkumaan.

Liimasormi

Elämä on mielenkiintoista. Ja kuvataide ei lainkaan. Tajusin sen tänään, kun työnsin kaikki kymmenen sormeani liimapulloon ja sitä liimaa oli sormissa vielä, kun pääsin koulustaki. Oikeestaan se oli aika syvältä. Ja liima oli myös. Valuttaminen kesti aikansa.

Mutta kyllä mä kuviksesta joskus kai ihan tykkäsin. Tai ainaki piirtäminen ja maalaaminen on musta aina ollu kivaa, mutta muut jutut juuri ei. Sen mä kyllä tein aina selväks opettaja-raukallekin. Ei ihme, että numero päättärissä on 8. Minä, asennevammainen lapsi x)

Mentiin istumaan Marian kanssa kahvilaan ja ostettiin smoothiet. Oli ihanaa viettää aikaa kaverin kanssa juttelemalla ja shoppailemalla. Etenki ku se oli hyvä syy heivata kaikki uskonpuhdistukset mielestään. Nohh.. siksi aikaa kun kaupungissa oltiin. Mutta kun kaupat oli kierretty ja ostokset tehty nii mun oli loikattava junaan ja alettava taas lukemaan. Aivot vaan ei ottaneet enää mitään vastaan. Eikä tilannetta auttanut se, että takana istui tyttö, joka hihkutti kovaan ääneen sitä, kuinka oli saanut takaisin juuri neljä matikan- sekä bilsankokeen, joista kaikista kymppejä ja kymppiplussia... Siinä oli sitten mukava tuskailla omaa tyhmyyttään. En tiiä kauanko jaksan enää yrittää uskotella itselleni, että mun osaamisalueet on jossain muualla :D

Aamutuuli

Tunnen luomieni lävitse lepattavat auringonsäteet ja tiedän niiden riehuvan huoneeni valkoisilla seinillä. Avaan unihiekkaiset silmäni ja palaan paikkaan, josta lähdin juuri illalla. Haukottelen ja venytän raajojani untuvapeiton alla. Pyöreä pandani on taas vierähtänyt sylistäni lattialle. Nostan sen takaisin ja vääntäydyn istumaan. Kello näyttää kahdeksaa ja alan miettiä, miksi herään viikonloppuisin vapaaehtoisesti näin aikaisin. Nousen jaloilleni. Lattia tuntuu mukavan viileältä hiippaillessani huoneen halki portaikkoon. Askelmat narahtelevat hieman allani, koska en väsyneenä jaksa varoa. Muut nukkuvat kuitenkin niin sikeästi, että saisin räjäytellä vaikka raketteja alakerrassa. Mutten räjäytä yhtäkään. Otan kaapista lasin ja kaadan siihen vähän soijamaitoa. Jokikin heräilee. Siitä nousee usvaa pihallemme. Aurinko paistaa yhä kirkkaansiniseltä taivaalta.

Hiippailen takaisin yläkertaan ja sujahdan sisään kylpyhuoneeseen. Avaan pyykkikorin vieressä olevan ison ikkunan ja annan aamutuulen helliä kasvojani. Kuuntelen hetken linnunlaulua sekä puitten suhinaa ennen kuin alan harjata hampaita ja suoristaa illalla puhtaaksipestyjä hiuksiani.

Ylös ja alas

Joskus kaikkea on vaan vaikee uskoa ja käsittää. Elämä ympärillä menee niin lujaa, ettei sitä voi hillitä. Ei ole mitään sanaa, jolla sen sais pysähtymään, ei mitään nappia, jolla palata taaksepäin. Kuin vuoristorata. Ylös ja alas. Kiihdytyksiä ja äkkipysähdyksiä. Pelkoa ja adrenaliinia. Aurinkoa ja pimeitä tunneleita. Eikä oikein tiedä, mitä pitäs tuntea. Mä en ainakaan tiedä nyt.

Torstaina raahauduin ylös, puin, söin ja menin ruokkimaan hevosetki. Ready tottakai aavisti jo, mitä on tapahtumassa ja alko hitaasti hermoilla. Hain tarvittavat varusteet ja toivoin, että se söis aamuheinistään niin paljon ku vaan jännitykseltään kykenis nielemään. Aloin harjata sitä ja siinä vaiheessa se alko jo pyöriä vähän hätääntyneesti karsinassaan. Sain sen kuitenki rauhottumaan ku kerroin sille tarkkaan, mitä taas oli tekeillä. Eihän se raukka ymmärrä, mutta ainaki jokin höpöttely autto.

Pakattiin tavarat autoon ja laitoin Readyn kuljetuskuntoon. Suojista ja trailereista se ei oo koskaan pitäny, mutta saatiin se aika nopeesti sisään. Ajatellen, että meitä oli vaan kaks lastaamassa. Päästiin matkaan aika aikasin ja ruuhkaakaan ei juuri ollu, joten oltiin perillä 45 minuuttia etuajassa. Kävin ilmottamassa, että oltiin tultu ja meijät ohjattiin tulemaan sisään. Haettiin Repsu trailerista ja otettiin siltä suojat pois jaloista. Ja tuskin oltiin päästy klinikan ovista sisälle, ku monta lääkäriä jo tutki, tiavutti ja paineli herran jalkoja. Ekalla kerralla se oli niin kauhuissaan, että istahti takamukselleen, mutta nyt jo varmaan tottunu.

Röntgen meni nopeesti ja ultra puolestaan sitte hitaammin. Ready ois kokoajan halunnu seurata ruudulta, miltä sen jalat näyttää. Ja ehkä ois toisaalta ollu hyvä näyttääki, oispahan ainaki tienny, että niitä kannattaa varoa. Ne siis tosiaan ei näyttäny ihan toivottavilta. Murtuma oli luutunu hyvin ja irtopala kans samaan mönttiin, joten sitä ei tarvii leikata. Jänteethän ei oo turvonneet ja niissä on sitä samaa rappeumaa, jota eläinlääkäri havaitsi sillon sen jännevamman yhteydessä. Mutta neki on ihan ok, mikäli eivät pamahda rikki uudestaan. Huolenaihe kuitenki oli murtuneeseen polveen ilmestyny nivelrikko, joka lääkärien mukaan on este sen kättämiselle tulevaisuudessa. Ennusteet oli, että jos maltetaan kävellä ja pitää koppilevossa vielä pari kuukautta, niin jotain siitä voi saada ratsuna vielä irti, mutta ei sekään oo varmaa. Ja suuri todennäköisyys on se, että jos pistetään se laitumelle, rikkoo ittensä uudestaan riehumalla. Ja ei se kyllä ole hevosen arvoista elämää asua pienessä kopissa, kun kaikki muut on isoilla laitumilla. Ainakaan Readyn pää ei sitä kestä.

Päästiin lähtemään kotiin ja oma pää oli ainaki ihan sekasin kaikesta. Sain kuitenkin vähän muuta ajateltavaa, kun kävin ratsastamassa Ruudia. Herra meni oikeen upeesti, vaikka ruutia riitti ja muutama ilopukkikin sieltä lens (;

Jouduttiin kuitenkin tietty jatkamaan Ready-aiheesta kotona. Ja konsultoin myös muita itseäni viisaampia. Tietenkään tilanne ei ole hyvä eikä sellaiseksi välttämättä koskaan muutu, mutta nautitaan nyt siitä mitä on ja etsitään oikea tapa jatkaa eteenpäin. Maailma on täynnä ratkaisuja ja olemme päätyneet yhteen aika yksimieliseen, joka tällä hetkellä vaikuttaa kaikkein järkevimmältä. Silti mietin jatkuvasti, pitäisikö sittenkin tehdä toisin.

Mm. nämä ajatukset kiertää mun päässä jatkuvasti ja siks en ole pystynyt esim. päivittämään tänne tai muutakaan. Jätin eilen tallikeikankin välistä ja yritin keskittyä ajattelemaan jotain ihan muuta. Tänään oli kuitenkin mukava käydä kävelemässä maastossa ja herrakin oli oikein pirteänä. Linnut laulo ja aurinko paisto. Jokapuolella ympärillä oli valkovuokkoja ja tuuli tuoksui keväältä. Yksi nautinnollinen hetki lisää. Tuntuu kuitenkin pahalta olla onnellinen kavereiden kanssa shoppailessa tai jäätelöllä, nauraa ja hymyillä, vaikka Readyn asiat eivät järjestyneetkään niin hyvin kuin toivoin. Koulussa on kuitenkin pakko jaksaa käydä ja opiskelu on välttämätöntä, etten putoa kursseilta. Ja miksen siis saisi tehdä ihania edes niistä hetkistä, kun ei tarvitse muistella jatkuvasti hevosensa rikkinäistä jalkaa? Koska yksin kotona ollessa en osaa kuitenkaan hymyillä tai itkeä. Olo on vain tyhjä. Mutta ehkä huomisesta on tulossa taas kiva päivä, kun menen kavereitteni ja pikkuveljen kanssa katsomaan MM-lätkämatsia <3 :)

U love when U lose

Pikapäivitystä taas koska mua väsyttää ja pitää päästä nukkumaan :p oon tullu koulust suoraa tallille tnää ku oli viel tutoritapaamine joka ei sit ollukaa iha lyhyt. Kävin kävelyttämässä mun pienen heppani ja laulelin sille kaikkee koko maastolenkin. Oli jotenki maagista ku tuuli välillä aika kovaa. Repsuha pelkää tuulta jonkiverra, mutta viimeaikoina tosiaan on huomannu sen, miten se luottaa muhun niin paljon, että kävelee nykyään kyllä perässä, vaikka piiloutuuki välillä selän taa. Toisinaan nojaa päätään mun olkapäähän ja kävelee vähän kuulostelle ja epäröiden eteenpäin. Ja sit mentiin vielä yhelle ruohoaukealle nauttimaan illasta. Lauleskelin sille jotain, istuin vieressä ja katoin, miten se rouskutti ruohoo. Sit ykskaks se nosti päätään, puhals pari kertaa mun naamaa ja nuolas poskelle <3 Tosi hieno ele siltä, kun se ei tykkää, että sen päätä pussaillaan tai halitaan. Ja mua pelottaa vähä toi klinikalle meno huomenna ku sillä on taas jotain vikaa jalassa. Saa nyt nähä, mitä käy :/ Toivotaan parasta eikä maalata piruja seinille.

Eiline meni iha rauhallisissa merkeissä. Menin tosiaa aikasi aamul tallille, lähin aamulenkille Repsun kanssa, puhuin muutaman puhelun ja tulin sitte kotiin aamupalalle. Sen jälkee mentii Luken kaa pomppimaan trampalle ja ajeltii vähä meijän avoautol :) Kyllä, Luke 13 wee ajo myös. Mä tietysti paremmin ku se >:3 Sit mentii sisää leipomaan muffinseja ja sit lähin uudestaa tallille ku menin ratsastaa Hottista. Amy oli kans tuonu kakun, ku se oli pudonnu nii syötii me sit sitäki. Ja äiti otti pari kuvaa musta ja Edistä kuvistyötä varte. Sit kotiin Siuntion Pizzan kautta (mikä terveellinen ruokavalio) :D ja editoimaan loppuun sitä Kalliovideota, jonka mä linkkaan kans tähä.
http://www.youtube.com/watch?v=Dey5SwdZmEo

Mutta toivotaan tosiaan onnea sitä huomista ajatellen! Mä en mitään muuta halua nyt niin paljon ku sen, että Repsu paranis :( Se on mulle kaikista täkein eikä kukaan voi koskaan korvata sitä <3 ja tietenkään en toivo tai odota, että tää ilta jäis meijän viimeseks yhteiseks, mutta jos niin on, en ainakaa oo mitenkää supervihanen ittelleni, koska tää oli meille hyvä ilta. Istuin sen vieressä niityllä auringonlaskussa ja lauloin, itkemättä kyyneltäkää. Vähä klisee, mutta ihanaa. Tietysti sätin itteeni siitä, mitä oon tehny ja jättäny tekemättä, mitä oisin voinu tehä toisin tai paremmin. Koen huonoa omaatuntoa jokasesta hetkestä, jota en oo viettäny sen kanssa. Mm. ku olin maanantaina Alpparissa. Mutta niinhän se vaan on, U love when U lose! Ja mä aion tehä huomenna kaikkeni, ettei tulla tyhjän trailerin kanssa kotiin!

Saippuakuplia

Että sellanen vappu sitte.. :D

Ehkä mut ei ees kannata kertoo, mutta avataan nyt vähän: Eli siis aamu alko sillä, että tarkoituksenmukaista oli loikata autoon puol 8, mutta kaikkien mutkien kautta vedin oven vikaa kertaa kiinni ja lähettiin painamaan kaasua 60 kilsaa Tammisaaren suuntaan. Ja sitte sieltä (kun on ihan toiseen suuntaan, mitä koulu) nii 100 km koululle <3 Voi tätä autoilun ihanuutta. Ja äiti hoki mulle koko matkan, että mun pitää välillä tehä jotain normaalista arjesta poikkeavaa ja jäädä sinne Alppipuistoon kavereitten kaa viettää iltaa. Olin vähä et 'katotaan' ja 'emmä tiiä jaksanks ku tulee kylmä ja nälkä ja pitäs käydä tallilla ja junali lähtee aikasin'. En ehtiny ees koulun ruokailuun ku oltii pihas vast joskus varttii yli 11. Mut oltii onneks ostettu pähkinöitä Tammisaaresta. Välihuomautuksena muuten: on kiva käydä esim. just Tammisaares (Ekenäs) tai Karjaal (Karis) kaupassa, ku ensimmäinen palvelukieli, mitä tarjotaan on ruotsi :p Siuntiossaha on kans paljon suomenruotsalaisia, mutta silti suomalaisenemmistö (ja kaikki nyt muutenki tietää, mitä kieltä puhun ku piirit on nii pienet) et saa aina asioida vaa suomeks :( Ruotsi on nii hyvää vaihteluu.

Mutta siis takaisin sinne koulun pihalle. Siitä oli lähtö klo 11.30 kaikkien hipeiksipukeutuneiden kalliolaisten kanssa (itse olin ernu nahkatakissa ja mustissa pillifarkuissa) kiertää ympyrätaloo ft. saippuakuplat. Virallinen, jokavuotinen saippuakuplamarssi :D Ja meitä riitti. Ainaki sen verran, että liikenne seiso sen ajan, ku käveltiin piiiiiiitkänä jonona ympäri Hakaniemee. Laulettiin, huudettiin ja puhalleltiin toki saippuakuplia. Meitä kuvaajia oli sielä monia ja mä otin myös videoo, joten jos saan jonkun koosteen väännettyä niin voin sen sitten varmaan tännekipäi linkkailla. Ja tosta kauniista videokameralaatusesta kuvasta ei saa varmaa mitäääääääään selvää :-------D

Kaks tuntii kouluu, joista toinen oli kuvankäsittelyä (suom. opettaja näytti meille, miten valokuvia voi jollain ohjelmalla muokata). En oppinut mitään uutta. Totesinki istuvani ihan turhaan sillä tunnilla ja melkeen yhden toisen tytön tavoin nukahdin. Onneks seki tunti loppu ja pääsin nauttimaan kirkohistoriasta... -.- mahtoko olla yhtää parempi vaihtoehto. Kaikki oli vähä vappufiiliksissä. Tai siis kaikki me muutamat, jotka oltiin raahauduttu sinne tunnille. Itte piirtelin ilmapalloja mun vihkoon ja kyyläsin kelloa kolmen minuutin välein :p Konstantinopolin tuho ei oikeen jaksanu innostaa. Tein kyllä taas aika paljon myös niitä muistiinpanoja. Ja nopeesti. Musta tuntuu että torkkelilaiset maikat vaihtaa diaa aina nopeemmin ku kalliolaiset. Mut en kyllä ihmetteliskää ku torkkelilaisilla varmaan heiluu se kynäki kaks kertaa nopeemmin kädes ku mul ;D

No vihdoin me sitte lopetettiin ja ryntäsin yhen kaverini kanssa ratikkapysäkille. Loikkasin pois stockan takana ja kävin ostamassa kaverilleni vappupallon ku sil oli nimpparitki :D (oikeesti en kyl muistanu sen nimppareita, vaikka ne luki mun kalenterissaki isolla, mut ei kerrota sille sit). Sit lähin kävelee vielä käsi puhelintavasten krampaten Espalle ku se oli tulos töistä. Ja se rakasti mun ilmapalloa, joka oli tässävaiheessa jo ihan lörpähtänyt :'3

Kierreltiin ja ostin vähä välipalaa ennen ku menin junaan. Paitsi et siel kaupan jonos meni varmaa puoltuntii.. Loikkasin pois Pasilassa ja näin mun kaveria, jonka niskaan mun piti salakavalasti loikata, mutta se huomas mut. Mä en ikinä onnistu yllättää sitä.. :( Mentiin sitte pienen mutkan kautta niiden talon kerhotilaan vähäks aikaa puhuu supersalasia tyttöjenjuttuja jotka on niin superübersalaisia, etten mä tietenkään voi niitä täällä julkisesti möläytellä ja me ei voitu puhuu niitä sisällä, koska paperiseinilläkin on korvat :p after that me mentiin sen isälle ja chillailtiin vähä siellä. Syötiin mm aivan saaaairanhyvää kanakeittoo ja meille tarjoiltiin huoneeseen muffinsseja, keksejä sekä simaa, joista jäi kyllä puolet jäljelle :D Siinä ohessa juteltiin aika paljon. Meku ollaan aina oltu aika juttelevaa sorttia. Laittauduttiin vähä (mun kohdallani tarkoitti sitä, että lisäsin vähä hajuvettä) ja leikittiin koiran kanssa.

Sitte mun kaverin kaveri tuli ja lähettiin kävelee ratikalle joskus seeeeeittemän jälkee ehk. Jäätiin pois Alppilas ja näin yhen mun koulkukaverin siinä alhaalla, joten mentii yhessä puistoon. Prukkaa toki riitti ja vauhti oli kova. Siinähän se ilta meniki eikä siitä nyt tarvi sen kummemmin mitään kertoa :D Tulin vikal junal kotiin ja menin nukkumaan. Ja tietysti heräsin tänä aamuna sitte puol seiska ihan pirteenä ja vauhdissa. Voisin tästä kohta lähtee tallille :) Mutta kiitos vielä kaikille ihanille ihmisille, jotka oli menossa mukana!

For men

Viikonloppu meni taas enkä ehtiny avata kertaakaan koulukirjoja.. hups.. :D Tarkotus siis oli. Mitäköhän mä oon oikeen tehny? Mietitääs hetki. Joooo eilinen alko siitä, että heräsin (etevää) ja jatku aamupalalla. Tutkittiin koko aamu erilaisii matkakohteita ja päädyttiinki sitte loistavaan ratkasuun, josta lisää myöhemmin. Kun saatiin seki jobi valmiiks nii lähettiin tallille. Oli mielettömän ihana sää eikä mua haitannu, vaikka jouduin odottaa tunnin, että äiti ja iskä tulis takas lautakaupasta, ku äiti lupas lähtee meijän kaa maastoon. Vetelin sen ajan mun kaveria heinäkärryissä (kröhöhöhööö... :D), autoin toista kaveria letittää sen hevosta ja hoidin Repsun tietty. Lähdin kävelemään selästä käsin. Repsu oli äärettömän rauhallinen ja kiltti. Äiti kuvaili ja nauro aina välillä ku heppa keksi jotain hölmöä.Valitettavasti huomattiin Repsun kävelyssä virhe, jonka vakavuudesta on vaikee sanoa. Voi olla, että se on aiheuttanu jotain pysyviä vammoja jalkaan. Mutta ainakin se on varmaan tullu siitä kipeen polven varomisesta. Nimittäin ongelma on nyt siinä "terveessä" jalassa :( sietää vaa toivoo parasta. Klinikalle ei oo enää pitkä aika.

Tein kuitenki pikkusen videon tosta päivästä :) sitä voi käydä kyylää tuolta: http://www.youtube.com/watch?v=el_z8veDx10&feature=plcp

Käytiin vielä kotiin tultuamme äitin kaa kapassa ja ruokaa tuli paaaaaaaljon :D ei edes uskois, että meijän kylän S-marketis ois sitä sellasia määriä. Ja kaikki mahtu meijän keittiön kaappeihin. Kaikki on kyllä varmasti kadonnu sieltä taas muutaman päivän päästä :p

Illalla syötiin ja katottiin luken kaa eka leffaa ja sit koko perheen voimin The Amazing Race. Siinä ohessa katos ensimmäinen paketillinen Tuc-keksejä, lasilliset simaa ja kaks tippaleipää =) Vaikee arvaa ketkä oli asialla.

Tänöö mä sitte heräsin taas aikasin. Siitä voimmekin päätellä, että lukio ei tosiaan sovi minulle ja unirytmilleni. Aamudataus ja tallille. Ensin lähettiin lähimaastoon kävelemään. Laitoin Readylle valjaat ja otin mukaan Amyn sekä Sonjan taluttamaan Asti-ponia :) Herra oli mielissään ja vaihtelu selvästi virkisti. Mua himottais opettaa se kärryille :p

Siinä Repsua hoidellessa autoin samalla Elli 5v:tä, joka halus putsata Sunkun varusteet. Hienostihan seki meni. Voisin vaikka pikkusen palkataki :D Repsulla ois paaaaaaljon nahkavarusteita, jotka kaipais säännöllisempää putsausta.

Sitte vyöryttiin Ellin kaa alas kentälle kuvaamaan Puffin irtojuoksutusta ja hyppäämistä. Aivitsi se paineli! <3 Sain upeita materiaaleja! :p Lovelovelove! Ja sitte lähin ratsastamaan Nikiä. Seki meni tosi upeesti. VAIKKA naapurin pihalla oli huuuurjan suuuuuri laaaaauma monsterrrrrrrilapsia. Yhen kerran lähti viemään, mutta ei ehtiny laukata ku lyhyen sivun ennen ku sain sen kii. Muuten vauva oli tosi nätisti <3 ^^ Ja ansaitsi kyllä päästä porkkana-ateriansa vierelle talliin, ku palattiin. Oli se hikoilluki. Vein Repsulleki vielä yhen porkkanan ennen ku lähin polkemaan. Ja se melkeen tukehtu siihen. Yritti nieleskellä joku 5 min. Pidin käsiä alla ja sit se lopulta sylkäs osan siitä ulos, ku ei saanu sitä mahtumaan kurkusta alas :D:D:D:D Voi mun kultaani! Kysyin siltä vielä, että pärjääkö se varmasti, jos lähen huomenna vähän bailabaila ja se oli sitä mieltä, että joo'o pärjää, jos LUPAAN tulla tiistaina. Ja mähän lupasin. Etenki ku luvassa ois kaks tippumiskakkua Amyltä 8) JA tottakai muutenki. Rutistin sitä vielä oooooiken lujasti ja lähin sitte kotiin.


Syötiin lehtipihvejä + maustevoita ja jälkkäriks oli marjarahkaa. Sitte katottiin Luken kaa kaks leffaa (addiktit). Kävin vielä suihkussa ja tuli oikeen raikas olo. Siitäkin huolimatta, että oman kuorintavoiteen sijasta käytinki jotain toista. Ja vasta myöhemmin luin pakkauksen kyljessä komeilevan tekstin: For men.. Mmm.. sitä miehekästä tuoksua, joka on nyt liimautuneena mun naamaani.. Eikä muuten lähe. Mikä tunne.. Nojoo näillä mennään :p Ei kukaan varmaan huomenna homaa, että haisen ihan parranajoaineelle. Toivottavasti. Saattais nimittäin tulla mielenkiintosta. Meillä on muuten koulussa saippuakuplaparaati huomenna! Pitäs pukeutuu hipiks :p ei sitte vaikeempaa teemaa keksitty. Ei mulla oo hippivaatteita. En omista ees yhtään Peace-merkkii. PAitsi et mulla on yks pinkki pehmosammakko, jolla on sellanen paidassa. Sain sen joskus mun kaverilta synttärilahjaks. Mut ehken mä voi kanniskella sitä kainalossa. Etenkään ku oon varmaa menos koulun jälkeen Alppipuistoon vähän toisenlaisiin pileisiin.. Mutta ennen tota kaikkea vappuhurmaa mun on kuitenki käytävä huomenna ravintoterapiassa.. Joten aamu onki sitte reissaamista. Pitäs ehkä mennä nukkumaan, koska tiedän, että sielä sairaalassa on vähä turhanki mukavat tuolit, joihin saattaa torkahtaa hetkellisesti =) Öitä!

Introvertti

Jos mä suljen oven, siihen ei enää koputeta. Jos mä lähden, mä lähden yksin. Jos mä soitan, mulle ei vastata. Jos mä yritän sanoa jotain, mun päälle puhutaan. Jos pyydän aikaa, en sitä saa. Jos tarvitsen ystävää, mulle ei olla läsnä. Vaikka haluisinki kertoa jotain, on parempi vaan tyytyy kuuntelemaan toista. Jos mä katoiaisin, kukaan ei huomais.

Oon tajunnu yhen asian. Vika ei oo mussa. Mun ei pidä tuoda itteeni esille tavoilla, jotka ei oo luontasii. Mun ei pidä yrittää olla muille mieliks. Mun ei tarvii tyytyy aina kuuntelemaan, mutta mun ei tarvitse ottaa tilaa sanoakseni jotain. Mun ei täydy yrittää herättää käytökselläni huomioo. Mun ei oo pakko sietää enää sitä, että mua poljetaan alas. Ettei mun tahtoa kuunnella. Mä saan kertoo, miltä musta tuntuu. Ja muiden pitää osata kuunnella. Eri tavalla ku niitä, jotka sanoo suoraan ja hölöttää toistensa päälle. Mun ei täydy muuttaa käytöstäni, muiden täytyy huomioida mut itsenäni. Sellasena ku oon.