Kaikki mun tekstit alkaa lähennellä toisiaan ainaki ton kiireen osalta, kui jees <3 Ei mulla oo enää aikaa ajatella.. Heräsin kuudelta, lampsin lammastossuissani alakertaan ja tein vähän aamupalaa. Söin sitte sen minkä jaksoin ja join tuoremehuu päälle. Joesta nous ihana sumu ja mun oli pakko hieroo silmiä ton tosta, etten ois nukahtanu siihe pöydän ääree. Kiipesin sitte rappuset ylös ja kellahdin uudestaan sänkyyn. Tuijotin ulos viereisestä ikkunasta ja havahduin kymmentä vaille seitsemän. Vaihdoin vaatteet ja hyppäsin autoon. Väänsin koko matkan englanninläksyjä enkä ees nukahtanu (toisin kuin torstaina, jolloin heräsin siihen, että iskä koulun pihassa tökkää mua kylkeen ja sanoo, että ollaan perillä, pitäs mennä kouluun).
Kaks ekaa tuntia meni nopeesti siitäki huolimatta, että ne oli matikkaa ja enkkua. Ruokailussa oli tortilloja, joiden jälkeen juostiin kavereitten kaa suoraan alasaliin kattomaan kuoron kevätkonserttia. Ja se oli tosi hyvä. Nautin joka hetkestä ja oon iha varma, että se oli liian lyhyt.
Kun se päätty nii mä hipsin penksulle puhistunnille. Meillä oli samaa miekkailuleikkii lämppänä ku joskus ykköskurssillaki ja tykkäsin siitä jo sillon. Sen jälkeen oli taas pari tosi upeeta puhetta ja hauskoja improja.
Eikä psykantuntikaa ollu yhtään pahempi. Päivä vaan kesti hieman pitkään. Kaheksasta neljään + matkat ottaa välillä voimille. Etenki, jos aikoo tehdä jotain muutakin, kuten mä yleensä.
Kello viis mä oon tallilla, vaihdan vaatteet ja haen Nikin sisään. Hoidan sen, laitan varusteet ja noudan vielä omaniki. Ratsastin sitä ehkä vähän vajaan tunnin ja se meni tosi nätisti, vaikka vauveli onki. Osas ennemmän ku oletin ja kulki nätisti. Enhän mä siltä hirveesti voinu pyytää, mutta tehtiin jotain siirtymisiä sekä paaaaaaaaaaalojon ympyröitä. Ja koska auringon alla oli aika lämmin nii se pikkusen hikoski. Tallissa sitte harjasin hien pois piikkisualla, pesin sen jalan ja laitoin vähän rasvaa siinä olevaan pikku haavaan. Sitte vein varusteet pois ja hoidin Ruudin. Hain Repsun vielä sisälle Nikin kaveriks ennen ku lähdettiin alas. Tässä jossainvaiheessa tajusin, että mulla oli vähä nälkä, ku edellinen ruokailu oli joskus 11 aikaan...
Ruudiki meni tosi nätisti, kuunteli ja teki, mitä pyysin. Ja paremmin, ku osasin edes pyytää. Tehtiin vähän kaikkee, mutta aika rauhallisesti, kun en ollu iha varma, miten raskaasti sillä oltiin menty. Mutta mä nautin täysin siemauksin. Ja sen jälkeen oli vielä Ready, joka kiltisti ootteli mua karsinassaan. Hoidin Ruudin pois ja harjasin sekä suitsin sitte Repsun, jolla mun oli tarkotus taas yrittää ratsastaa. Mentiin alas ja kaikki meni kyllä ihan hyvin. Menin ehkä vartin käyntiä selästä ja se käveli paremmin, ku mitä se käveli sillon viimeks. Vaikkei tietenkää iha puhtaasti. Ja mua jännitti pikkusen sen polven puolesta koko ajan, joten loikkasin sitte alas ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Heitin boksiin ja hain muutki hevoset sisälle, kun vaan olin riisunu ensin mun saappaani. Ne on oikeesti tosi kivat ja laadukkaat nahkasaappaat, joista mä maksoin sen abattarallaa 300 euroo, mutta ei niissäkää ihan koko päivää viitti kävellä, mikäli ei halua teloa akillesjänteitään iäksi.
Kun rikkinäisistä riimuistakin huolimatta olin saanu kaikki ihanat karvakorvat sisään nii olin luvannu tehdä iltatallin. Ensin viikkasin loimet takas paikoilleen, pistin ruoat turpoomaan ja sitte alkoki heinien jako. Onneks mun kaveri oli siinä vielä mukana nii homma toimi vähä nopeemmin.
Siinä ku hevoset söi heiniä nii otin vähän aikaa ittelleni ja aloin purkaa toisesta satulahuoneesta meijän hyllyä ja päätin viedä kaiken pesuun. Järjestelyurakan jälkeen alettiin sitte sekotella mössöihin kaikkea muuta tarpeellista. Kauraa, mineraaleja, öljyjä, suoloja, vitamiineja, valkosipuleita, myslejä yms. yms. Kaverin vaa piti lähteä liian aikasin, joten jäin yksin jakamaan niitä ruokia. Hepat oli aika rauhallisia kaikki. Repsukaan ei vetäny yksiikää hepuleita. Seisoskeli vaan.
Ja yks kaks taivas halkes. Vettä tuli ku saavista. Tuijotin vaa ulos ja kuuntelin hevosten rouskutusta sekä sateen ropinaa. Siinä tunnelmassa on vaan jotain taijanomaista, rauhottavaa. Sukelsin Repsun karsinaan ja annoin sille pitkän halauksen. Nuuhkin sen karvaa ja suljin silmät. Se paino ruokaa valuvan leukansa hetkeks mun hartioitani vasten ja voin myöntää ettei se tuntunu mitenkään hirveen mukavalta, ku hartiat oli kipeet. Iskä oli niitä edellisiltana hieronu varmaan tunnin, ku meillä oli aivot-narikkaan -hetki. Katottiin leffaa ja syötiin vähän tummaa suklaata.
Lakasin sitte lattiat ja pesin ämpärit. Nakkasin pesuun menevät varusteet mukaan, lukitsin ovet, tarkistin, että hevoset oli vielä kaikki ihan kunnossa ja hietin tallikissan monta kertaa ulos, vaikka se selkeesti halus vissii yökyläillä heppojen luona. En kuitenkaan uskaltanu jättää raukkaa sinne, ku se ei pääse sieltä ite pois. Ja tykkää kuitenki nukkua sisällä =D Kello oli kymmene, ku suljin vihdoin oven ja pystyin ees ajattelemaan, mitä haluisin syödä nälkääni.
Että tällänen täys työpäivä tänää. Aikaa ei ollu missään vaiheessa mitenkään turhan paljon, mutta kyllähän tossa mukavasti ehti ratsastaa kolme hevosta. Ei ollu mikään hirvee kiire päällä kokoajan. Tottakai ois aina kauheen kiva harjailla jokasta sen tunnin ennen ja jälkeen ratsastuksen, muttaku aika on joskus kortilla :( Mut nautin mä silti! Ja tooooosi paljon! Ihan varmasti mun viikonlopun paras päivä, kun ajatellaan, että seuraavat kaks menee historian, uskonnon ja enkun merkeissä <3 Miten ihanaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti