Anteeksi epäaktiivisuus ja angstauspostaukset! Niistä voi kuitenki ehkä päätellä, ettei asiat rullaa aina parhaalla mahdollisella tavalla, mikä vetää joskus vähän herkistymään tollasen taiteen luonnille. Juu.. Nooh vaikka kuinka kulkis joskus nenukki maassa nii välillä sitä täytyy kuitenki aina todeta, että on niitä ihmisiä, niitä hetkiä ja niitä arjen pieniä iloja, jotka saa piristymään :) Vaikka tänäänki oli yks sellanen kurjahko päivä nii silti oon löytäny syyn hymyyn.
Iltapäivällä, ku tulin kotiin nii en jaksanu tehdä yhtään mitään eikä mikään oikeen edes huvittanu. Vajosin vaan tuijottamaan telkkaria, kunnes sitte otin itteeni niskasta kiinni, kipasin vaihtamaan vaatteet ja olin just avaamassa ulko-ovea, kun mua monta vuotta nuorempi kaverini "pikkusiskoni" soitti mulle ja sanoi tulevansa mun kanssa tallille pyörällä. Onneks aurinko paisto eikä ollu hirveen kylmäkään nii pyöräily oli tosi kivaa ja juteltiinki tosi paljon kaikkea. Sitte tallilla haettiin hevoset sisään, hoidettiin ja lähdettiin taluttaa niitä maastoon vähäks aikaa. (Nyt mun on hihkutettava, että Repsu raukka on ollu sairaslomalla puol vuotta, ja vihdoin saanu klinikalta ohjeen alkaa kävellä lyhyitä pätkiä. Suositeltiin selästä, mutta kahden kerran jälkeen totesin, että alkuun ehkä parempi kuitenki maasta) Oli aivan mielettömän ihana iltalenkki ku aurinko laski ja käveltiin tallin lähiympäristöissä. Ready tuli ponin kaa toimeen tosi hyvin, vaikka ne käveli vierekkäin. (Edi ei jostain syystä tuu hirmu hyvin toimeen muiden hevosten kanssa. Kuvittelee kai olevansa joku kingi) Ja sitte ku mun isoa herraani alkoi oikeen pelottamaan niin se sukels seuralaisensa taakse piiloon. Ihan hyvä muuten, mutta tää tamma on sitä ainaki 20 cm matalampi :D
Ja mun on nyt ylistettävä niitä ihmisiä, jotka jaksaa pysyä mun elämässäni, ymmärtää mun oikkuni ja kestää ne. Antaa mulle aikaa, on kärsivällisiä. Ja vaikka musta välillä tuntuu, että neki jättää mut yksin, nii pitää musta silti kiinni. Se on mulle mielettömän tärkeetä. Ne ihmiset on mun elämäni voimavara. Niistä pienistä hetkistä, joita mä saan viettää niiden kanssa kävellen ja jutellen maastossa, leipoen joulutorttuja, istuen koulun katolla tai syöden pizzaa telkkarin edessä, mä saan olla todella iloinen! Ja niistä ihmisistä, jotka on pitäny musta kiinni jo vuosia, vaikka mä oon yrittäny torjua niitä, käskeä pois, eikä ne oo silti lähteny. Sekä niistä, joille mä merkitsen jotain.
Annoin kerran yhdelle ystävälleni sellasen magneetin joululahjaks, jossa luki ruotsiks teksti: Ystävät ovat kuin tähtiä, et aina näe heitä, mutta tiedät, että he ovat aina täällä. Tai jotain vastaavaa :) ja mun mielestä se kuvastaa aika hyvin mun useita ihmissuhteita. On niitä, joita mä en näe usein, mutta joiden luo mä voin mennä, kun todella tarvitsen!
Ja mulla on tulossa toivon mukaan tosi kiva viikonloppu! :) siitä lisää sitte ku se on ohi! :D huhhuh, can't wait!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti