Pitkäperjantai aamu. Muut nukkuu, minä istun alakerran olkkarissa, läppäri sylissäni saamatta aikaan mitään järkevää ja taustalla pyörii iloisesti Scoobi Doo, vaikken sitä seuraakaan. Ei vaan tule niin yksinäinen olo.
Vilkaisen olan yli joelle. Ei värettäkään. Ei sorsia. Ei saukkoja. Ei tuulta tai heiluvia kaisloja. Nään vastapäisen pellon reunassa seisovat puut pinnasta. Jokaisen oksan. Eikä yksikään niistä liiku. Aika on kuin pysähtynyt.
Jääkaappi hurahtaa keittiössä ja säpsäyttää minut. Olen sohvalla, tuijotan joelle ja odotan, että aika lähtee taas liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti