Kun uskonnontunti vihdoin loppu ja sain ryömittyä junaan lukemaan historiaa, olin niin väsyny, että silmät painu kiinni aina kahen tai kolmen rivin jälkeen. Enkä ees ite sitä huomannu. Hätkähdin aina hereille, ku kappale vaihtu tai vastapäätä istuva vanhempi nainen katto mua vähän mulkaten. Sain kuitenki vaivoin luettuu läpi kaks ekaa kappaletta (läpsin itteeni poskille, etten vaa nukahtais). Ja melkein nukuin Siuntion aseman ohi =) Se ei kuitenkaan haitannu mun kurssivalintojen tekemistä, koska sain kaikki proggikset ja taideaineet sekä melkeen kaiken muun minkä tarvitsinki. Vaik hakkasinki sitä nappii siel sen puol tuntii enne Wilman aukeemist.. Ainoostaa yks hälsokunskapeni ja pari äikkää sekä enkkuu, mutta ne on varmaan järkättävissä. Hope so :D Luotan opoon.
Lähdin helpottuneena lenkittää Repsuu ja päätettiin mennä Siuntiontien yli sille tielle, joka kulkee sen pellon vieressä, missä se murs jalkansa. Alkuun kaikki meni paremmin ku hyvin. Se kulki löysässä narussa, nenä koipien välissä ja maisteli maa-ainesta. Oli ihana ilta, kello vähän yli kaheksan ja mä naurin täysillä. Mietin paljon just sitä, että mitä käviskään, jos mä sen hevosen nyt menettäisin. Se on mulle vaan kaikki kaikessa. Ja vaikka kaikki hevostytöt hokee sitä, että rakastaa niiden hevosia, hoitoponeja yms yms. enemmän ku mitään, niin mä voin oikeesti rehellisesti sanoa ainaki, että mä en näe Readyä enää hevosena. Se on mulle vähän ku ihminen. Enkä ees välillä huomaa juttelevani hevoselle :DD:D:D:D: Enkä tää stressi alkaa vaikuttaa aivoissa ja oon sekoomassa lopullisesti, mutta saan tosiaa välillä muistuttaa itteeni siitä, että se on eläin. Ja luotan siihen vaa iha kybäl.
Noi ajatukset sitte tosiaa nopeesti jäi, ku käännyttiin kotiin päin. Yks kaks se alko korskua ja viskoo päätä. Nakkasin sen kiinni ja käskin lopettamaa. Se kuitenki jatko, päris joka askeleella ja ajattelin että ehkä se tukehtuu, joten tungin sormet sen suuhun ja vedin kaikki porkkananjämät ulos. Korskunta kuitenki jatku, vaikka käskin sitä rauhottuu. Sitte se halus alkaa ravaamaan, mutta koska mä pidättelin nii ykskaks alkoki kroppa kohota :D ja siinä vaiheessa aattelin et oh no.. mut se veti ittensä täyteen peräänantoon ja alko vetää piaffea. Tuijotin silmät ja suu auki yrittäen kieltää sitä tekemästä sitä. Käytännössä kun sen ei pitäs olla mahollista hevoselta, jonka lihakset on surkastunu, polvi murtunu ja älykkyysosamäärä pakkasen puolella ( <- mobbning), mutta luonto päätti toisin ja se tosiaan teki korkeen koulun piaffee siinä mun vieressä koko kotimatkan. Tekis vaa mielummi sillo ku käsketää, ei sillo ku kielletään xp
No toultiin takasi ja koska äiti oli vasta tulossa ruotsista työmatkalta puolen tunnin päästä nii hain hevoset sisää siinä odotellessa ja lähdin sitte kotiin :) Ja kohta iskee paniikki ku mulla ei oo huomiseks valmista puhetta. Ei edes ajatusta siitä, mitä mä teen :D nooooh.. ehkä mä kuolen huomenna, mut se onki vast sillon. Nyt mä meen kuitenki nukkumaan. Öitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti